Viikko taas kulunut ja mieli on vain huonontunut. Ihan kun tarpoisi jossain harmaassa sementissä eikä etene mihinkään suuntaan. Monta päivää olen lykännyt kaikkia asioita ja mennyt vain takaisin sänkyyn kolmesti päivässä nuokkumaan. Tuntuu hyvältä olla peitto korvilla. Ulos ei huvittaisi edes astua. Melkein ahdistaa kun pitää koiraa käyttää. Siellä on kylmää, märkää ja tiet on peittyneet liukkaasta jäästä. Ilonakin inhoaa kävellä kun tassut eivät pidä :( Tietenki piha on osittain hiekotettu mutta vain osittain.
Otin kuvia itsestäni aamulla ja taas todellisuus iski mimmonen norsu sitä onkaan. Olin jo mielestäni hyvin "unohtanut" ja hyväksynyt, että nyt lihotaan hieman enemmän ja nopeammin kun normaalisti, mutta tämäkin on luonnollista. Tänään kuvia katsellessa silti halutti tyhjentää jääkaapin ruuat roskiin ja alkaa paastolle. Että sitä voikin kaksoisleuka turvota ja vartalo muuttua kauheaksi pinkeäksi palloksi. En näytä enää "seksikkäältä" omalta itseltäni. Käyttäisin sanoja (mitä kyllä muutkin käyttävät jo) : Pyöreä, tanakka, rehevä, naisellinen, turvonnut. hyih. Tajuan kyllä että enää 11viikkoa ja osa tästä lähtee, mutta paljonko ehtii tulla ennenkun yhtään lähtee pois?
Syömättä en tietenkään aio olla enkä edes mitään sinnepäin, en edes "laihduttaa". Elän nyt näin ja suljen silmäni tältä asialta. Poikaystäväni on ollut aivan äärettömän ihana vaikka en tiedä tajuaako hän edes kuinka paljon tämä minun mieleeni vaikuttaa ja kuinka hyvä hän on nyt mulle ollu. Hupsuna omana itsenään hän on tukenu ja osoittanut rakkauttaan minua kohtaan pyöreästä vatsastani huolimatta. Ja sitten kun tämä on ohi ja pystyn aloittamaa liikunnan uudelleen niin kyllä asiat varmasti paranee nopeasti ja mieli myöskin.
Ärsyttää kyllä kun ihmiset ensimmäisenä "hormoonithan ne siellä sinuakin riivaavat vain". 7 vuotta masennusta sairastaneena tiedän kyllä milloin kyse on masennuksesta ja milloin siihen voi liittyä muutakin. Nytkin uskon kyllä että hormoonit "tehostavat" tätä huonoa oloa, mutta tuskin ovat ainoa tekijä. En kuitenkaan aio mitään lääkitystä tai muutakaan tällä hetkellä miettiä edes, koska oloni ei ole mitenkään dramaattinen. Lähinnä vain hieman alakuloinen/masentunut/pahamieli ja sen kanssa kyllä selviää ilman lääkkeitäkin. En halua pikkuista riskeerata millekkään turhalle :)
Harmittaa myös että minun unelma työpaikka olisi vapaana! ja en voi hakea siihen, enkä edes harjotteluun sinne. No toivottavasti paikka on avoinna taas parin vuojen päästä.
Sitten rakas ilona, sillä on juoksut jo viikon olleet. Ja hyi kauhea. Olen purkautunut kaikille että kuinka ällöltä koiran "ränkkänä" voi näyttää. Iloksemme ilona ei tietenkään itse yllä sitä puhdistamaan ja olemme sitten huuhtasseet ränkkänän pari kertaa päivässä ettei tulisi mitään tulehduksia yms. Koira vaikuttaa oikein nauttivan tilanteesta varsinkin kylpyhetkistä isukin kans, me omistajat taas emme ole niin innoissamme. Pelkät juoksut eivät tietenkään riitä vaan neiti oli siirtänyt sohvapöydältä mandariininkuoret sohvalle ja nautiskeli niitä. Ei hän niitä syönyt, vain hieman pureskeli ja maisteli. Seurauksena tästä "napostelu" hetkestä tietenkin sitten ripuli. Kapo on taas työllistetty.
Sain tänään raahattua itseni salille ystävän kanssa ja se kyllä hieman piristi. Ehkä tämä masistelu menee ohi kun saa liikuttua hieman enemmän.. :S prrhh. ainiin ja saatiin myös kivoja lasten vaatteita :) tulee oikein cool tyyppi meille sitten kun vähän kasvaa :)
ja mulla on ikävä minun blonditukkaa :(((
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti