Ja kaikki tapahtuiki niin nopeaa!

Perjantaina kuvittelin olevani mahataudissa kauheiden vatsaväänteiden kans. Kuitenkaan mitään epämääräistä ei tullut. Kivutkin loppui lauantaina hetkeksi mutta jatkui sitten. Ei ne mitään kauheita olleet, sellaisia kestettäviä. Tuli kuitenkin epäilys että vauvalla ei ois kaikki kunnossa ja muutkin sanoi että ei ole normaalia olla vattakivuissa ilman syytä paria päivää. Sunnuntai aamuna sitten su

ostuin lähtemään äitipolille tsekkaamaan tilanteen. No supistuksiahan ne oli ja vauva oli päättänyt että nyt minä tulen täältä ahtaasta akvaariosta pois. Noin 5-7h myöhemmin klo.14.53 minusta tuli sitten äiti sectiolla vauvan perätilan takia.

 Leikkaus meni hyvin ja kehuttiin että oikein olisi saanut videolle ottaa ja käyttää opetus materiaalina. Tikit on siistit ja haava lähteny hyvin paranemaan :) Leikkaus henkilökunta oli mukavia ja oli niin turvallinen olo kun voi olla sellaisessa tilanteessa :D

Muru näytt
i leikkaussalin vaatteissa ihan järettömän hyvältä! Taidetaan alkaa kotona leikkiin lääkäri leikkejä! :D

Ensimmäinen ilta ja seuraava päivä meni aivan kanttuvei maatessa sängyssä
osastolla. Kaikki nesteetkin pillin avulla ja ruoka oksetti yli kaiken. Kävin kuitenkin jaloillani ja katetri poistettiin. Pissaaminen kävi niin kipeää sen jälkeen että itku tuli. Mutta! kolmantena päivänä pystyin kävelemään jo ruokasaliin syömään ja käymään suihkussa itsenäisesti. 4pv voisin kehua olleeni jo melko ketterä ja opetelleeni vauvan hoidon alkeita paljon :) Sairaalassa aika kului tuskissa ja kyynelissä. Välillä oli ikävä kotiin murua ja ilonaa, toisena hetkenä itketti hormoonien takia kun vauvan imetys ei onnistu, välillä vaan tuntui että oli epäonnistunu kaikessa. Onneksi sen jälkeen tilanne rauhottui ja loput päivät meni (tottakai välillä hepuloidessa!) mutta paljon iloisemmalla mielellä:)

 

perjantaina saatiin lupa lähteä kotiin ja voi sitä onnea <3 Kaikkia hassuja kommelluksia matkalla tapahtui kyllä ja ukko riepu oli puettu liian isoihin vaatteisiin ja säälitti niin pirusti kattoa sitä niissä jättiläis toppapuvuissa. En vie sitä ulos ennenku sillä on oman kokoset vaatteet!

Eka yö jännitti hulluna, mutta kaikki meni hienosti :) ukko oli kiltisti ja mulla pysyi maltti hyvin. Saatiin nukuttua 2-4h pätkiä ja päivänkin jaksoi sitten ihan kivasti. Pääsin käymään jopa kaupassa ja pikkumies jäi isukin hoitoon. Oli tosin nukkunut koko sen ajan :D mutta silti. Mulla on maailman lutusin lapsi <3

 

 

yllätys pyllätys neuvolassa! +synnytystapa arvio

Keskiviikkona pääsin synnytysarvioon jota tietenkin odottaa aina kauhulla ja samalla iloisella jännityksellä. Onko mitään muutoksia tapahtunut? No olihan niitä! kohtu oli yhdelle sormelle auki, kanava hieman pehmennyt. Vauvan liikkeet hyvät, pissapuhdas yms. kaikki hyvin. Lääkäri tunnustellessa vaan alkoi epäilemään oliko vauva sittenkään raivotarjonnassa niinkun monta viikkoa luultu. Päästiin sitten ultraan kurkistelemaan tilannetta ja siellähän se poika istui väärinpäin. Neuvolasta laitettiin samantien lähete LKS keskussairaalaan tarkempiin tutkimuksiin asian tiimoilta. Meille luvattiin että aika tulisi mahdollisimman pian ja lks soitettaisiin. Me lähdettiin sitten jatkamaan matkaa keskustaan hoitamaan asioita ja käytiin kirpparit kiertelemässä murun kans. Löydettiin saunapesuvehkeet :-D Kotona huomasin että olin alkanut vuotamaan hieman verta ja alaselkä kipuili. Soitin neuvolaan ja äitipuolelle (joka töissä neuvolassa) että onkos huolestuttavaa. Sain samat neuvot molemmilta suunnitelta: tarkkailla tilannetta, lähtö sairaalaan jos vuoto runsastuu tai supistukset alkavat.

Lks kans otti yhteyttä ja saatiin 10.30 seuraavalle päivälle aika tutkimuksiin vauvan perätilan tiimoilta. Otin päiväunet ja iltaan mennessä vuoto oli rauhottunu samoin selkäkipu. Ei synnytetty sitten vielä sinä yönä. :-D

Yön nukuin huonosti ja näin koko ajan painajaisia tulevasta vauvan käännöstä. Olin varma että kaikki menee huonosti ja se käy niin kipeää että itku tulee, kun väkisin vauvaa väännetään. Aamulla sitten herättiin ja lähdettiin kohti LKS.

Ilmottautumisen jälkeen aika nopeasti meidät laitettiin sydänkäyrään jossa näkyi vauvan syke, minun syke ja mahdolliset supistelut. Olin kuvitellut ettei mulla ole ollut harjotussupistuksia ollenkaan. Kappas vain selvisi että vauvan isommat "mylvivät liikkeet" ovatki olleet supistuksia. hehe. kunnon palikka sitä vissiin on :-D mutta ei ne ole mitenkään kivuliaita niin mistä sitä tietää! Sydänkäyrät oli hyvät ja vauva vastaa supistuksiinki hyvin :) 20min seurailun jälkeen meidät laitettiin taas odottelemaan. Sitten vuorossa oli vauvan mittailua ultralla ja tarkistettiin vielä mitenpäin se siellä on. Ulkoapäin kokeilemalla sitä ei erottanut edes lääkäri. Vauva oli normikoinen ja paino arvio nyt oli 2,9kg, synnytyskoko arvio 3,5kg eli normaalikokoinen pojuli pitäs olla tulossa. Väärinpäin se siellä istuskeli edelleen. Lääkäri sitten kertoi perätilasynnytyksetä, sektiosta ja kääntämisen yrityksestä. Käänteminen alotettiin ja toinen lääkäri/hoitaja ultrasi vauvan sydäntä kokoajan samalla kun lääkäri yritti vauvaa pyllystä "nostaa" ja saada kääntymään. Vauvaa ei väkisin väännetty vaan yritettiin hieman suuntaa antaa. Itselle tämä ei käyny varsinaisesti kipeää mutta pirun epämukavalta se tuntui. Vaikea kuvailla sitä tunnetta vatsan pohjassa iljettävä, kouristava, puristava mhm. No vauva ei kuitenkaan suostunut kääntymään ja lääkärikin veikkasi että siellä oltiin istuttu pylly kiinni lantiossa jo vähän pitempään. Hirveästi toivoa ei annettu, että vauva käännähtäisi itsestään enää näillä viikoilla. Meille annettiin harkinta aikaa maanantaihin asti halutaanko kokeilla perätilasynnytystä alateitse vai valitaanko sektio.

Lääkäri puhui perätilasynnytyksestä positiivisesti ja kertoi, että meidän vauva on hyvässä asennossa siihenkin synnytykseen. Pyllyn tuleminen ei ole naiselle välttämättä edes yhtä kivuliasta kun kovan päälaen. Kuitenkin perätilasynnytyksessä riskit vauvalle on suuremmat kun taas sektiossa äidille. Kuitenkin molemmissa on ammattilaiset mukana ja tilannetta seurataan tarkasti. Nyt pitäisi sitten tehdä päätös kumpi synnytystapa me valitaan.

Itsellä oli aiemmin ehdoton 1. vaihtoehto alatiesynnytys. Sektio ei houkuttanut. En osannut kuitenkaan edes odottaa perätilasynnytys mahdollisuutta. Rehellisesti sanottuna sekään ei oikein ensisynnyttäjänä minua houkuta. Luultavasti jopa vähemmän kun sektio. Poikaystävä on sektion kannalla vaikka tietää, että siitä tulee pitempi toipumisaika. Perätilasynnytyksessä epäilyttää myös jos vauvalle sattuu jotain tai se suuri mahdollisuus ettei synnytys etene joustavasti ja joudumme kaikesta huolimatta sektioon. Joten etsimme vielä lisää tietoa&kokemuksia netistä ja kyselemme tutuilta molemmista ja teemme päätöksen sitten vaikka tällä hetkellä sektioon luultavasti päädytään.

sää rovaniemi -22

Kylläpäs kesti pitkään sitä iloa että oli jopa -11!  Pystyi harkitsemaan oikeasti lähtevänsä jonnekin, mutta nyt voi suosiolla jäädä katselemaan ikkunasta ulos.

Tänään ollaan rv36, eli 4vk ja 0päivää laskettuun aikaan. Viime yö oli kamala. Ei mitenkään erityisen kivulias, mutta vauva liikkui koko ajan eikä mitenkään päin ollut hyvä nukkua. Sain varmaan myös paljon harjotussupistuksia vaikka enhän minä ensi kertaa raskaana olevana osaa edes kunnolla tiedostaa onko ne niitä. Ällövaroitus erite teksti tulossa joten älkää lukeko herkkikset: :D Lisäksi aamulla mulla tuli hieman pinkkiä nestettä pissan mukana, kyseessä vois olla lapsivettä? mutta jäädään tarkkailemaan asiaa jos sitä tulee enemmän pitää varmaan olla yhteyksissä jonnekin äitiyspolille/neuvolaan.

Maha tuntuu, että on vaan kasvanu kasvamistaan ja nyt se on valtava pallero. Ootan innolla uvn jälkeen olevaa synnytysarviota vaikka samalla pelottaakin. Onkohan tapahtunut mitään muutoksia synnytykseen päinkään? toisaalta oon alkanu pelkään synnytystä tai jännittään. Näen dramaattisia unia siitä ja muutenkin tulee mietittyä että apua, miten mie sen kestän. Toisaalta yritän työntää sen mielestäni ettei ressais liikaa, koska sehän menee joka tapauksessa ilman suurempaa suunnittelua.

Käytiin murun kans kattelemassa hobitti leffassa ja se oli kyllä vähän pettymys. Toisaalta en oottanu siltä paljon mitään arvostelujen perusteella niin ei nyt mikään järkytys ollu, ettei se mykistäny tajuntaa. Muutenkin puolet leffa nautinnosta meni kauheassa pissahädässä ja kestettävän asennon etsimisessä. Raskaana oleville sais olla leffassa jotku muhevat nojatuolit missä vois lekotella.

Mulla nukuttaa koko ajan. Nukun huonosti ja voisin nukkua vähän väliä. Oon myös ällösti turvonnu. Jouluna tuli syötyä niiiin paljon suklaata ja muuta mässyä etten halua katsoa peiliin viikko kausiin. Neuvolan vaaka kutsuu vielä vähemmällä mielenkiinnolla. Olen sulkenut sen kokonaan pois ajatuksista. Oikeastaan jo ihan väsynyt siihen kilojen kyttäämiseen. Tulkoot mitä tulee jos syön normaalisti ja lihon 100kg niin olkoot. Nimittäin minen vaan jaksa.

Joululahjaksi saatiin kaikkea aivan ihanuutta! Oltiin koko perhe vissiin oltu kiltisti kun niin paljon lahjoja hihi. :) mm. pöyälle lamppu, saunatakit, lakanat, pöytäliinat, sukkia, lapaset, kaulahuivit. Ilona sai luun, pihvisnakseja(jotka se söi salaa kaikki kerralla.), kaulapantaan tommosen timanttitassuhelyn, villapaidan ja ulkoilutossut meiltä vähän ennen joulua tosin jo :) Kuvia laittelen niistä mistä satuin ottamaan tässä ko ehtii. Joulu meni muutenki kaikesta ressistä ja hermoilusta huolimatta hyvin. Oltiin muutama päivä näkemättä murunki kans eikä se ollu välttämättä ollenkaan huonojuttu kun vietetään aikaa niin paljon yhessä. Ja tullaan viettämään vauvan syntymän jälkeen varmasti vielä enemmän. Joulun aikana olleet pakkaset harmitti kyllä ku ei päässy ollenkaan ulkoileen. Ilona raasukin nukkui vaan ja kyhnäs vieressä. Uusivuosi aateltiin viettää rauhallisesti kahestaan tai mahollisesti parin kaverin seurassa. Jos nyt kukaan jaksaa uhrata mega uv bileitä raskaana olevan pariskunnan kans :D viehättävää seuraa.

 

Piipon kaulahely :)

 

ziljoona eri väriä!

tuossa kirjassa oli aivan älyttömiä kuvia! kannattee katella! 

 

Pikkuselle kunnon pöksyt ! :)

 

joulupossukka (tää lahja on saatu jo viime vuonna mutta paranee vaan vuosi vuojelta :))

Minun äiskä oli nähny lampaantaljan alennuksessa ja hankkinu semmosen meiän pikkuselle. Haluttaa äkkiä saaha vauveli lyllertämään tuon ihanan pehmosen turkin päälle. ^___^ Jouluna pelailtiin aliasta äitin, siskon ja äipän poikaystävän kans. Tuli sitten esille sanoja mitä käytetään maalla mistä oon kotosin. Niillehän saatiin naureskella kunnolla. Esim. Naakkia (tarkottaa väijymistä) -> Kettu naakki koiratarhojen lähellä.. toinen mikä oli kiikkiin/kiikhiin (jäädä kiinni) -> tuleksie hinaamaan auton ko se jäi tuohon ojan reunalle kiikhiin. huhh. tavallaan niin hauskoja mutta niin random sanoja. Meiän iskä käyttää nuita kaikista eniten. Se tekeekin meiän iskästä niin meiän iskän :) Toivottavasti pikkunenki oppii hauskat murresanat.

 

 Ilonalla olis tuo talja kiinnostanu enemmänki, Ilpon pettymykseksi siirrettiin talja pois sen ulottuvilta.