Landeviikonloppu,

Maalla vietettiin vkloppua ja oli kyllä ihanaa. Käytiin pitkällä kävelyllä ja saunottiin. Oli kiva nähä isukkia ja hänen vaimoonsaki :) Meillä on kyllä kotona parhaat kotiruuat. Ne kaikki kastikkeet ruuissa yms. niin meheviä!! kotona aina kun tekee niin "plääh" se on vaan ruokaa jota syö. Maalla siitä nauttii kunnolla. Syömisen ilo ja tietenki herkuttelun myös.

Koirakin nauttii siellä olosta ihan 100%. Ilona leikkii meidän hirvikoirien kanssa ja saalistelee harakoita. Ilonalla myös huomaa kunnon vahti vietin siellä. Se paimentaa meiän pihaa ihan mielissään ja kertoo kaikista "epäilyttävistä" äänistä, autoista, naapureista :D Lisäksi meiän isukki on ihan ihastunut ilonaan ja lässyttää sille vähän väliä. Yrittää opettaa uusia temppuja ja vie ilonan aina autoajelulle katseleen poroja. :) Mikäs siinä koiralla nautiskellessa kunnon maalaiselämästä.


Ihanaa kun on alkanu kaikki pissis-sarjat! Tänään kattelin greyn anatomian <3 Pitäis vielä ladata siskolle sarjoja irlantiin vietäväksi. Äiti lähtee sinne viikon päästä lomailemaan. Harmittaa itellä hirmusesti kun jää irlannin reissu välistä. Olis ollu maailman parasta sinne lähteä. Mutta se on kuitenkin rahaa vievä reissu ja sitä ei ole nyt ylimääräistä kun vauvalle pitää hankkia kaikkea mahollista. Lisäksi en voisi shoppailla enkä käydä edes yöelämää katsastamassa. Tietenki ois kiva nähä siskoa, mutta se tulee jouluksi jo kotiin niin ehkä mie vain oottelen. :)

maha kasvaa minusta hirveään tahtiin! varsinki kun iteltä pituutta löytyy 156,5cm niin olo tuntuu plussa pallolta jo nyt. Vielä 4kk pitäis kasvatella tätä. Veikkaan että tulee aika tukalat paikat loppu vaiheessa. Nautin tosiaan liikkumisesta ja tykkään tehdä itse kaikki. Itkupotkuraivat edessä kun joutuu menemään istualteen kun laittaa kengät jalkaan :D ja sängystä nouseminen pissille joka yö, monesti :(( mutta on tämä sen arvosta!!

vaavi potkii jo paljon ja liikkeet näkyy ulkoapäinkin. Viikonloppuna ihailtiin sitä ja puolisiskokin pääsi masua taputteleen. :)

Mietittiin baby showereita tai jotain sen tapaista, mutta saa nähdä jaksaako sitä alkaa järkkäileen. Olis kiva kyllä istua iltaa ystävien kans ja syödä herkkuja. Varsinkin kun saadaan vauvan huonetta vähän järkkäiltyä ja kämppääkin sisusteltua.

Minun elämä pyörii nyt vaan vauvan, ilonan ja kodin ympärillä joten päivät tuntuu hirveän samalaisilta. Sain onneksi työkkäriin ajan keskiviikkona ja menen sinne vähän arvioitavaksi, että pääsisinkö työharjotteluun ennen äitiysloman alkua. Saisin päiviin tekemistä ja se piristäis ennenkun alkaa sitten lomaileen.


Minua harmittaa kun meiän äitillä ei ole ollenkaan masu kuvia itestä. Olis kiva nähdä miltä äitin masu näytti kun se ootti minua tai sisaruksiani. Siksi oon ite yrittäny ottaa kuvia, mutta se on itekseen tosi vaikeaa! mulla ei oo kaukolaukasinta kameraan ja poikaystävä on laiskuri ottamaan kuvia. Mulla kaiken lisäksi aina nolottaa jos joku ottaa minusta kuvia. Joten ehkä myös ite välttelen sitä. Oon kuitenki muutamia kuvia napsinu ja nämä on rv22-23. Jos koittais vaikka sitten seuraavissa kuvissa panostaa enemmän. Olisi ehkä tulevaisuudessa lapsosella kiva katella, että siellä minä olin. :)

 

iskä innostui kuvaileen poroja :> Siellon meiänki poroi!

 

takasin rolloa kohti tie vie :)

 

 

 

ilonen tuleva isukki ja masu :-D

Eteenpäin,

Ympäri mennään ja yhteen tullaan. Poikaystäväni kanssa meillä on usein "tahtojen taistoa". Olemme molemmat vahvaluonteisia ja kyllä sanotaan kun joku asia miellytä. Pidän siitä poikaystävässäni. Tykkään, että saan oikeasti kuulla mitä mieltä hän on mistäkin asiasta vaikka joskus totuus vähän kirpaseekin. On se kiva jos joskus mielistellään, osataan joustaa tai annetaan periksi. (meillä molemmat vois muistaa tehdä nuita asioita useammin!). Kuitenkaan en vois kuvitella ketään muuta minun rinnalleni. Tänään viimeksi naureskeltiin, että olisinko voinut kuvitella silloin kun ekan kerran nähtiin (varmaan 4vuotta sitten, poikaystäväni pikkuveljeni seurassa) että olisin muutama vuosi myöhemmin maha pystyssä hänelle. Rehellisesti sanottuna ei olisi mieleenkään tullu, siis maha pystyssä oleminen. Olin suunitellu että haluan lapsen ehkä joskus.. 5 vuoden päästä. Näillä mennään nyt kuitenkin ja oon minua ei haittaa ollenkaan, että vauva tulee nyt. Oon onnellinen siitä.

Eilen vauvalla oli hiljainen päivä eikä potkuja tuntunut paljon. Olin jo hieman huolissani että mikä minun yleensä aktiivista potkiskelijaa väsyttää. Taisi olla vaan rankka liikunta päivä rauhotellut pikkustakin. Kävin salilla ja uimassa. Salilla varattiin perjantaille mulle uusi aika, jossa tehdään raskauteen sopiva saliohjelma. Sitä suositellaan sitten jatkamaan niin pitkään kun kykenee. Eli mulla menee varmaan lapsivesi kuntosalilla. Näin joskus untakin siitä, että pinnistin jossain laitteessa ja POKS! huijh. Ja uinti oli niin ihanaa! tuntui semmoselta rentoutuneelta ja virkeältä koko päivän. Mieli lepää.

Eilen käytiin myös ystäväni, hänen poikaystävän ja kaverin poikaystävän kaverin(haha kuinka pitkästi selitetty!) kanssa koiria mettässä ulkoiluttamassa. Mie niin nautin! se oli tosi hyvä reissu. Oli kiva jutella ystävän kanssa kaikkea ja nähdä koiran nauttivan. Rakas bulldoggi ja gorgit, mutta ei ilona kyllä porukasta yhtään erottunut. Jos jotenkin niin edukseen! ;-) Tuli taas kauhean hyvin toimeen kaikkien kanssa ja taisi vähän ihastuakkin toiseen poikakoiraan. Koko ajan sen yhden koiran kimpussa oli :) sitten kun pojat pistettiin naruun niin ilona riepu alkoi itkeen. Kotona sitten lohiaterian äärellä mieli kuitenkin parani :) Hyvä ruoka parempi mieli! Mie niin haluaisin lisää koiria <3

 

 Tänään on herkkupäivä ja oonkin syöny karkkia&vanukkaita Mmmmm! Vauvakin on ollut innoissaan ja potkunyrkkeily on taas päivän juttu! Itelläkin hyvä mieli kun vauva potkiskelee. Tulee semmonen helpotus, että kaikki on hyvin. Pystyn syömään herkkuja liikaa, siitä ollaan keskusteltu kotonakin että ei ole tosi! Oon karkkihammas sokerihiiri. Pikkusiskoni on samalainen. Siskon monesti ollaankin sitten huumorilla ja hieman vähemmällä välillä yritetty hillitä karkin syöntiä. Itsellä kun yritän lopettaa niin syön entistä enemmän. Sisko piettää kuukauden tauon ja sitten kun taas saa syödä niin se menee aivan yli. Kumpikaan keino ei toimi. Nyt sitten ollaan sellaisella että 3pv viikossa saa herkutella. Ja tähän asti se on pitänyt joten kuten. Mutta mikään ei vaan tuota niin kivaa oloa kun karkin syönti, varsinkin nyt kun ei muita nautintoaineita sovi käyttää. Pelottaa hieman sokerirasitustesti joka minulle raskauden takia tehdään 3-4vk päästä. hehhe. Varmaan luvut ihan kaakossa. Jos siellä sitten on huonot tulokset niin minun pitäisi vähentää runsaasti tätä mässäilyä. Mitähän siitäkin sitten tulee..:D kauhulla odotellaan.

 

netistä kopsattu herkkukuva -_- omom

Nyt tekemään raskausjumppa ja miettimään nukkumaan menoa pikkuhiljaa :) 

In my world of fantasy,

 

huuhuij mikä juoksulenkki! Teki niin hyvää! Jaksoi juosta pitkästä aikaa fiilis katossa. Sysky on niin ihana! Raikas ja viileä ilma tekee juoksemisesta nautinnollisinta. Kesällä on liian kuuma, talvella liian kylmä. Keväällä liukasta. Täydellinen juoksu syksy. Käytiin tänään neuvolassa ja puhuttiin siellä juoksemisesta eikä neuvola täti nähnyt mitään syytä miksi minun vielä pitäisi sitä lopettaa. Kunhan tietenkin muistan ottaa rauhallisesti ja kuunnella omaa vartaloa. Itse olisin tyytyväinen jos saisin pitää juoksu harrastukseni vielä tämän kuukauden tai lumeen tuloon asti.  Kuitenkin haluan jättää juoksun siinä vaiheessa pois kun se alkaa tuntumaan epämukavalta. En halua että rakkaasta harrastuksestani jää "huono" mieli. Sen uudelleen alottaminen on ehkä helpompaa jos muistelee kuinka ihanaa oli lenkkeillä eikä kuinka tuskaa se oli. 

Neuvolassa oli opiskelija harjottelija ja kysyttiin saako hän olla mukana. Enhän mie ikinä halua sanoa ei tommosille niin minua sitten tutkittiin tuplasti :) Mutta eipä tuo haittaa minua! Oikeastaan mukava jutella kun useampi ihminen messissä. Kohtu oli nyt 18,5cm ja vauvan syke 148-158. Oli hassua kun täti tutki sillä dopler-laitteella(..?) ja tietenkin hieman "painoi" vatsaa vasten niin vauva potkiskeli laitetta vasten ja kunnon kumahduksia kuului. Selvästikkin herätettiin kesken päivä nokosten ja ketutti. Itse olin lihonut tutusti ja turvallisesti 1kg. Matka jatkuu ylöspäin. En voi sanoa olevani näistä kertyvistä kiloista aivan super riemuissani, mutta koitan elää sen kanssa. Saatiin myös KELAN paperit ja niiden täyttelyhän se sitten nyt alkaa. 

Neuvolan jälkeen poikaystävän sisko ja ystävät tulivat käymään tuomassa meille vauvan vaatteita ja leluja pari laatikollista jotka tuleva mummo lähettänyt. Nyt illalla pitää niitä tutkiskella. Jännittävää. Ihanaa kun on tuttuja joilta tämmösiä voi saada ja "uusio" käyttää :)

Myös raskausuimapukuni saapui postissa ja vihdoin oikea koko. Siinä on masulle kiva "pussukka" mihin se voi jatkaa kasvuaan :) Mulla tulee jotenkin olo ihankun ois kenguru. Siinä uimapuvussa siis. boobsitkin mahtui piiloon eli nyt vihdoin voin alottaa/lisätä uimisen liikunta listalle. Saa nähdä jos sitä huomenna jo innostuis kokeileen miltä se pitkästä aikaa tuntuu.

Lisäksi näin ihanaa ystävääni jonka kanssa on aina yhtä mukava jakaa ajatuksia. Ei haittaa ollenkaan vaikka nyt on erilainen elämäntilanne. 

 

Ensimmäinen päivitys jossa melkein ei mainittu ilonaa mutta se nyt tuli mieleen kun mietti etten mainitse sitä. Nyt sen nimi helmeilee täällä taas. :D No virkeänä ja rottamaisena itsenään se on. Ilahdutti viraita omalla super aktiivisella persoonallisuudellaan. Loikkimalla sylissä ja nuolemalla kaikkien naamat puhtoisiksi. Ilona on iloinen koira. Neiti positiivi joka ei jätä ketään kylmäksi.

i want to live today well.

Jokseenkin kiva päivä. Nukuin niin myöhään taas, että hävettää sanoa. Noustiin sängystä klo.14.00. Valvoinkin toisaalta aika pitkään joten ihmekkös sitä, että nukuskelee. Poikaystävä teki aamulla mannapuuroa ja sitten kehtasi vielä yrittää jättää sitä minun keiteltäväksi! "mie teen tän sulle mutta voisikko keitellä sitä ku käyn suihkussa? ja tiskata meille astiat" eieiei. :D No jäi kyllä poikaystävälle mannapuurot. Sen jälkeen kateltiinki vähän bleachia. Ollaan katottu viikon sisään varmaan 50 jaksoa eli meillä ei paljon muuta elämää oo ollu. Sen jälkeen lähdin kaverin kans käymään kaupassa ostaan lasagne ainekset johon aattelin kokeilla lisätä tomaattimurskan, ja voivoi ko oli hyvää! Söin itteni niin täyteen, että nukahin. Matkalla kauppaan otettiin myös vähän kuvia joita voisin lisäillä tänne kohta. Rovaniemellä on syksy! ja luvattiin lappiin lunta, en tahdo! Syksy on paras vuodenaika joten kai se voi vielä kestää hieman pitempään?

 

 Sitten luin facebookista, että tuttavan koira oli menehtyny yhtääkkiä. Nousi niin merlin mieleen, että itkeminen alkoi. Syytän vähän hormoonejakin, mutta kipeää sen kaverin menetys tekee vieläkin. (koirani kuoli auto-onnettomuudessa maaliskuussa) Samoihin aikoihin kuulin olevani raskaana ensimmäisen sen kerran. Sain keskenmenon, mutta en osannut oikeastaan surra keskenmenoa, kun mielessä oli suru koirasta. Se koira oli kuitenkin ollut vierelläni kolme vuotta ja nähnyt surut kuin myös ilot. Koirat ovat mulle muutenkin erityisen läheisiä eläimiä. Ei mitään pelkkiä lemmikkejä vaan rakkaita perheenjäseniä. Sitten kun kuulee, että muille käynyt huonosti koiransa kanssa niin pystyy kyllä astumaan koiran omistajan kenkiin.

 

merlin elämäniloa täynnä<3

Sitten kuulin, että naapurin lapsen kaverin perheeseen otettu leonberginkoira!! Siitä kyllä kateellisuuden pisto tuntui! Ja kiinnostus! Haluaisin käydä tutustumassa tähän uuteen kaveriin, mutta valitettavasti perhe joka koiran otti ei ole minun tuttaviani. :( Kävin yhtenä vuonna koiranäyttelyssä ihastelemassa leonbergejä. Ne oli niin kilttejä, rauhallisia ja suuria! Olin ihan kun pikkutyttö joka sai pietellä koiraa ensimmäistä kertaa narussa:) Vielä minä oman sellaisen joskus saan.

Sitten ollaan tänään kateltu helistin.fi neuvolasta saatua DVD:tä.. kesto 140min. Saatiin katottua raskaus, ja synnytys. huh ja vielä sitä olis jäljellä. Ensinnäkin siitä on näyteltyjä kohtia (ps.salkkareitten kari näyttelee siinä isukkia) ja se nainen, sillä on joku tyyny/valevatsa! Asiahan siinä varmaan tärkein mutta oliskohan se nyt suuri vaiva ollut ottaa "näytteleen" oikeasti raskaana oleva nainen? Ne kohdat mitkä oli näytelty esim.mielialavaihtelut yms. oli niin köpöjä :( mutta siinä oli myös haastateltu perheitä jotka saaneet lapsen ja ne oli kiinnostavia ja mukavaa kuultavaa. No siinä on vielä yksi osa säästeltynä huomista varten.. jee. :D

Mulla tekee mieli pukeutua vain kunnon urheilu/jumppavaatteisiin. Kaikkeen joka on löysää eikä kiristele mistään kohtaa. Hävettää melkein kulkea jossain jumppahousuissa ja hupparissa kaupassakin. o^.^o
Vielä muutama kuva kun ilona niin innoissaan oli ulkoilemassa! :)

 

kiireisenä ulko-ovella:)

 

ja viimesenä minä huppareissani :D 

 

pitää olla pikkasen pläski?:)

Viikonloppua

Jo torstaina alotettu hiusprojekti, hiusten saaminen oranssista takaisin normaaliksi joku ruskea mutta mieluiten ei aivan tumma on ollut mielessä. Ehkä haluaisin siihen sitten liukuväri/ombre tms joskus.

No värinpoiston jälkeen tukka näytti hirveältä, niinkö HIRVEÄLTÄ. No oottelin kuitenkin seuraavaan päivään ennenkun uskalsin pistää kevyt värin päähän ja siitä tuli ihan ok. Vähän liian punertavan ruskea minun makuun mutta olkoot, en uskalla tässä kuussa kuitenkaan enempää hiuksia värjäillä. Sitten alkoikin seuraava nerokas idea muotoutua leikkomalla itelle otsatukka! voivoi, miksei sitä ikinä opi menemään kampaajalle :D Toisaalta 30e ottatukan leikkaamisesta ei oikein innostanut. Kai tämän kans voi elää vaikka vähän luonnollisen epätasainen jälki onkin :D

http://www.iltalehti.fi/perhe/2012090516042289_pr.shtml hauvelit ne on parhaita :) Ja ilonan kanssa nukuttiin tänään kahteen asti päivää! ah. Tietenkin aamulla käytiin tekemässä pikkupisulit ulkona mutta sitten vaan unta lisää. Tämä on ollu jotenkin niin huono viikko sään takia. Ei ole päässyt kunnolla liikkumaan ja kun makaat viikon sisällä niin vähemmästäkin tulee usvainen/alakuloinen olo. Toivottavasti tänään ei satais vettä! Ainakaan säätiedotuksen mukaan ei pitäis. Minun urheilutakki posahti tuossa pari viikkoa sitten mahan kohalta rikki:D Joten mulla ei ole edes vettä pitävää takkia ja silloin se ripsimis sade /kuurot tuntuvat astetta inhottavemmilta:(
Ulkoilu kuitenkin piristäis.

Tänään pitäisi kehittää jotain tekemistä sen varalta ettei pääse ulkoilemaan. Oon miettiny leffaa, mutta se maksaa ja kotona niitä tulee kateltua viikollakin joten sen pitäis olla erilaista. Suurin osa kavereista on jossain humputtelemassa iltaa kohden joten jää varmaan niiden näkeminn välistä. Muutenkin laiskottanut nähdä ihmisiäkin. Kaikilla muilla on niin aktiivinen elämä. Itse innostuu ideasta lähtemään äitinsä kanssa mammutti markkinoille citymarkettiin kertoo jo liikaa minun elämästä.

Tilasin uimapuvun! raskausuimapuvun oikein. Yritin kokeilla eri kaupoissa erilaisia uikkareita ja koska haluaisin kokovartalo uimapuvun.. kaikki osottautui kertyneiden kilojen takia pieneksi tai muotoutui hölmösti minun päälleni kasvavan masun takia. plöh. Eli! suuria toiveita tästä tulevasta uimapuvusta. Toivottavasti pääsisin alottamaan uimisen.

Maanantaina tai tiistaina on neuvola (korttiin merkitty ihan ihme päivät! joten pitää kysyä) ja se on ressannu taas hirveästi. Painon pitäis pysyä kurissa ja se aiheuttaa mulle aina viikkoa ennen neuvolaa kauheita paineita. Yritän aina elää kunnolla sen viikon ja loppujen lopuksi se menee paljon huonommin kun normaalit viikot. Nyt en edes uskalla mennä puntarille vaikka sanoin itselle että vkloppuna menen. Ehkä sitten sunnuntaina...hehee.e....

 

Nukuttaa!

Aamu alkoi oikein mukavasti kun herättiin Ilonan kans joskus 10 aikoihin. Satoi vettä ja koiraa sai kiskoa naurussa, että neiti suostuisi tekemään pissikakit ulos. Hän ei sitten millään haluaisi kastua sateessa. Sisälle päästyämme paineltiin vielä nukkumaan hetkeksi. Suunitelmissa päivälle oli kuntosalia ja vaikka mitä, mutta vesisade ja pyöräily yhdistettynä ilman sadetakkia ei oikein innostanut.

Kävin kaupassa ruokaostoksilla ja samalla päätin uhrata pari euroa pelikoneeseen josta viime viikolla ansaitsin 30e! Nyt sama ystävällinen pelikone päätti lahjottaa minulle 15e :) Ehkä se aavistaa kuinka köyhimys olen ja haluaa hieman hemmotella minua? oi lähikaupan ystäväni näemme taas ensiviikolla.
  
Jännä kun viimeksi kirjottelin, että olisi mukavaa jos isukki tuntis vauvan liikkeet. Eilen illalla sitten oltiin menossa nukkuun ja alkoi taas vauvalla kauheat kuntonyrkkeilyt minun vattassa. Poikaystävä kokeili masua ja tunsi helposti liikkeet! wuhuu. Tuli sellainen isku todellisuudesta, että meinas ihan tulla tippa linssiin. Vaikka olenkin sanonut monelle, ettei tämä raskaus tunnu oikein "omalta jutulta" niin tälläiset hetket kyllä palkitsee.

Edelleen silti olen sitä mieltä, etten ole varma tuleeko tätä hommaa tehtyä uudelleen. Ehkä aika kultaa muistot. Ja toivottavasti hyvin. Ihanaa saada lapsi ja odotan jo innolla koska näen meidän pikkuisen ekan kerran täällä ulkopuolella maailmassa:) Mutta en todellakaan ole kokenut tätä raskautta ihanaksi ajaksi. Ajatus siitä että paisun vielä enemmän ja kaikesta tulee vaikeampaa (liikkuminen yms) rasittaa! Tissit tuntuu painavan tonnin kappaleelta ja vessassa saat juosta enemmän kun paperia riittää.

Synnytystä en vielä pelkää tai kammoa. Tietenkin ajatus komplikaatioista tai pahoista repeämisistä pelottaa. Mulle on kuitenkin siunattu vartalo jonka kuvittelen olevan aika soveltuvainen tähän koitokseen. heheh. Olen mallikkaissa mitoissa synnytykseen. :-D Vartaloni antaa periksi ja parantuu hyvin tai ainakin normaalisti. Toivon, että realistisella suhtautumisella synnytykseen en ressaa asiaa niin paljon, että siitä kehkeytyisi ongelma. Poikaystäväni on aika iso köriläs ja itsellänikin on siunatunut "suuret luut" :D joten hieman pelkään, että meidän vauva on joku pieni jättiläisen alku ja sen takia synnytys tulee olemaan tavallista tuskaisempi. Toivottavasti olen väärässä.

Pelottaa myös kivunlievitys. Pelkään että halvaannun tms epiduraalipiikistä jos sellaisen otan. Ilman kivunlievitystäkään en haluaisi synnyttää, koska silloin pelkään että väsyn siihen kipuun niin paljon etten jaksa ponnistaa tarpeeksi pitkään. Hammaslääkärissäkin välttelen puudutuksia, koska se piikki on niin inhottava! En pelkää kuitenkaan sitä piikkiä vaan sitä turtunutta tunnetta suussa. yäk. huoh, enköhän mie kuitenkin repsahda siihen epiduraaliin sitten :)

 

Jännät paikat!

Niinhän siinä kävi, etten yöllä saanut nukuttua kun muutaman hassun tunnin. Jännitin rakenneultraa ihan kunnolla. Syytä ei ollut epäillä, että mikään olisi ollut huonosti. Jotenkin sitä vaan haksahti siihen jännitykseen. Mietin yöllä mitä pistän aamulla päälle, mistä löydän vaatteet, monelta pitää lähteä pyöräilemään ja jos kaikki on hyvin (mikä on tietenkin tärkein asia! terve vauva<3) niin kehtaanko kysyä mahdollista sukupuolta. Eli kaikkea mahdollista "turhaa" pyöri päässä. Tietenkin hieman tahalleenkin koitin ajatella turhia asioita, ettei alkais maalaamaan mielessä jotain ihme kuvia.

Käytin koiraa yöllä 02 ulkona ja istuin vielä koneellakin hetken. Vauva potki ihan kunnolla ja hämmästyttää miten sisältä päin ne liikkeet on niin kovat, että luulis vatsan ihan heiluvan! mutta sitten masun päältä ei tunnu mitään. Olishan se kiva, että isukkikin sais tuntea vauvan liikkeet :)


No aamulla sitten kauheassa ällö ilmassa pyöräily sairaalalle ja tuntui, että tuhkeduin niihin ylämäkien ylityksiin! Kostea ilma, jännitysahdistus ja jonkin sortin paniikkikohtauskin ilmassa. Melkein aloin itkemään, ettei ehditä ajoissa. No ehdittiin tietenki ajoissa. Sairaalalla sitten nauratti, että ollapa sitä tämmönen hätähousu ku mie.

Rakenneultrassa kaikki näytti siltä kun pitääkin. Mitään poikkeavaa ei löydetty ja sukupuolikin saatiin luultavasti tietää. Eihän ne ikinä ole 100% varmoja tosin. Mutta oioi<3 Onpas vain helpottunut, ilonen ja onnellinen olo.

Sen jälkeen mentiin subiin vähän mässään ja käytiin hakeen kaupasta karkkia eli pietettiin kunnon sokeriläskijuhlat! Kulti jatkoi koulupäivällä ja minä otin ilermon kans pienet päiväunet jossa rauhaisasti uneksin irlanninsusikoirasta :D

Tässä muutama kuva rakenneultrasta:> valitettavasti skanneri ei toiminu joten ihan valokuvat kuvista otettu eli laatu ei välttämättä ole paras mahollinen.

 

Tämä oli minusta vähän pelottava! :D eli näkyy kun vauva kurkistelee :)

 

Vähän jumppa liikkeitä :)

 

Sukupuoli :D

 

sivuprofiilia ja peukkuu!

 ja sitten on tietenki pakko lisätä kullan nupusta kuvia, ettei majesteetti tunne jäävänsä ihan kakkoseksi eli tässä koira Ilona (ilkku elämämme valo pilkku :))

ja vielä elämästä bulldoggi nurkissa. Tultiin sieltä ultrasta tänään kotiin ja kauheat ripulikakan hajut lehahti suoraan naamalle. Olin varma, että jossain hämyisessä nurkassa odottaa kunnon liejut. Olin väärässä. Meidän pieni kaasukoneemme oli vain hieman piereskellyt kolmiomme kunnon kaasukammioksi. Ehkä yöllinen cesar(?) napostelu pisti hieman ilmavaivoja ilmoille.

Toinen ihana yllätys oli sitten iltapäivällä. Menin katsomaan rauhallisesti nukkuvaa koiraa eteiseen ja meidän uusi matto oli nurkasta naposteltu. Voi lysti. eipä siinä enää voinut koiraakaan kieltää. Että antaapa neidin jatkaa maireasti pinkillä tyynyllään unelmointia koirien höyhensaarilla. prskele :D

Sunday dance,

Olen kirjottanut varmaan kymmeniä eri blogeja ja valitettavasti vain paria jaksanut aktiivisesti pitää. Nyt kuitenkin blogini Livejournalissa on alkanut tökkimään (kuvien lisäys yms ongelmia). Ajattelin, että on aika kokeilla miten uudet tuulet puhaltavat täällä bloggerissa. Tätähän kehutaan paljon joten nyt nähdään sopiiko tämä minulle.

Ensimmäiset haasteet koettiin ulkoasun kanssa ja silti tämä on tökerön näköinen. Harjottelu tekee mestarin eli voisin paneutua tähän vaikka huomenna uudelleen. Olisi kiva saada blogista "oman näköinen".

Olen lapissa asusteleva tyttönen. Tällä hetkellä olen raskaana ja varmaan siitä tulee kirjoteltua jonkun verran. Omistan myös ranskanbulldogin, Ilonan. Ilona on todellinen valopilkku arjessa. Ilonan ja minun lisäksi perheeseemme kuuluu poikaystäväni.

Haaveenani olisi päässä muuttamaan omakotitaloon ja hankkia muutama koira lisää! Erityisesti olen mieltynyt isoihin rotuihin Leonberginkoira... irlanninsusikoira. Asumme nyt kolmiossa keskustasta muutama km, eli koira haave on mahdollista toteuttaa aiemminkin. Omakotitalo taitaa valitettavasti jäädä hieman kauemmas tulevaisuuteen.

 Koska tällä hetkellä olen kotona "kokopäiväisesti" ajattelin että blogin pitäminen voisi piristää hieman päiviä ja toivottavasti samalla jaksaisin hieman valokuvailla enemmän. Se oli ennen yksi lempiharrastuksistani joka on nyt jäänyt hieman taka-alalle muiden asioiden vallatessa elämää.

Huomenna on rakenneultra ja siitä on hieman sekalaiset fiilikset. Toisaalta odotan hirmuisen innolla, että pääsen näkemään meidän pikkuisen pitkästä aikaa ja kuulemaan kuinka hän on kehittynyt. Ja toinen puoli jännittää, että onko kaikki hyvin, mitä jos ei olekkaan? hui. mutta enää huomiseen! Ensyö tulee nukuttua varmaan miten sattuu.

Hieman houkuttelisi ne 3D vai 4D ultratko ne on? niissä on ollu niin ihania ultrakuvia vauvasta masussa.

Muuten olen pysynyt asioissa tämän asian kanssa, en ole vielä ostellut vauvalle mitään tavaroita enkä edes vaateostoksiin hairahtanut vaikka lähellä piti tilanteita on aina tuon tuostakin. Ajattelin, että on järkevämpää alkaa hankkimaan kaikkea hieman myöhemmin kun selvittelee mitä saa esim.sukulaisilta käytettynä :)