Elikkäs! eilen oli perhevalmennuksen toinen osa. Aiheena oli äiti- ja isä ryhmät , imetys, isyys, lastenhoito. Odotukset oli vähän laimeat. Ajattelin että aiheet ovat kiinnostavammat mutta en uskonut saavani oikein mitään irti. Kappas vain olin väärässä. Raskauden aikana jotenkin on keskittynyt lukemaan synnytyksestä, koska se tulee olemaan se "kipeä" osa. Mulla on aina pakkomielle valmistautua semmosiin asioihin paremmin mitä en haluaisi välttämättä tehdä mutta tiedän että pakko. Lastenhoidosta, imetyksestä yms. ei ole tullut juuri luettua kun pikasesti joten perhevalmennuksessa oli hyvät aiheet ja sai tietoa mielestäni ihan hyvin. Opin uusia juttuja esim.miten otat pienen vauvan syliin (kyljen kautta! itse olisin napannu sen siitä ties miten :D), ulkoilusta ja kylvetyksestä ja no kaikesta perusjutusta. Mutta niitähän se arki juuri tulee olemaan. Samalla kyllä tuli olo että ei saakeli mihin sitä on lähtenyt. Pitää opetella käytännössä vielä nuo asiat ja samalla tutustua omaan vauvaan. Alkoi pelottamaan miten sitä jaksaa ja mitä jos tulee vaikka synnytyksen jälkeinen masennus. Sekin pelottaa hirveästi. Onneksi siellä puhuttiin myös perhetyöstä josta saa apua jos tilanne alkaa tuntua toivottomalta. Eikä kuulostanut ollenkaan yhtä "leimaavalta" kun aiemmin olen kuvitellut. "jos pyydät apua sieltä olet yhteiskunnassa sitten tarkkailussa lopun elämää" <- ajattelin noin aluksi, mutta sain kuvan että sieltä oikeasti saa apua eikä se ole maailman kauhein juttu.
Sitten äiti ja isä ryhmäytymistä jännitin kans aivan kamalasti. Se oli minun painajainen joka varmasti laski innostusta koko perhevalmennusta kohtaan. Ajattelin että nyt joudun siellä selittämään omia fiiliksiä kaikkien äitiyttä hehkuvien mammojen keskellä ja en pääse luimuilemaan poikaystäväni syliin. Sen takia sain melkein paniikkikohtauksen kesken valmennuksen. Alkoi tulemaan todella oksettava olo ja tuskan hiki valui, onneksi poikaystäväni varmaan huomaamattaan sai rauhoteltua minut omalla käytöksellään.(emme siis heti aluksi joutuneet ryhmäytymään vaan vasta lopussa.) Sitten kun päästi ahdistavista ajatuksista irti niin helpottui koko loppu aika. Kun ryhmät sitten tulivat ja huomasin että me voidaan vaan istuskella ja ne jotka rohkenevat/haluavat kysellä tarkemmin saavat olla äänessä. Helpotus.^__^ Isä ryhmässä oli keskusteltu tulevia oloja isyyden suhteen ja neuvottu auttelemaan äitiä vaikka me äidit kuulemma kaikki lastenhoito hommat haluttaiskin omia itselle :)... lupasin poikaystävälleni että olen reilu äiti ja annan kyllä paljon vauva aikaa myös miehelle ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti