sää rovaniemi -22

Kylläpäs kesti pitkään sitä iloa että oli jopa -11!  Pystyi harkitsemaan oikeasti lähtevänsä jonnekin, mutta nyt voi suosiolla jäädä katselemaan ikkunasta ulos.

Tänään ollaan rv36, eli 4vk ja 0päivää laskettuun aikaan. Viime yö oli kamala. Ei mitenkään erityisen kivulias, mutta vauva liikkui koko ajan eikä mitenkään päin ollut hyvä nukkua. Sain varmaan myös paljon harjotussupistuksia vaikka enhän minä ensi kertaa raskaana olevana osaa edes kunnolla tiedostaa onko ne niitä. Ällövaroitus erite teksti tulossa joten älkää lukeko herkkikset: :D Lisäksi aamulla mulla tuli hieman pinkkiä nestettä pissan mukana, kyseessä vois olla lapsivettä? mutta jäädään tarkkailemaan asiaa jos sitä tulee enemmän pitää varmaan olla yhteyksissä jonnekin äitiyspolille/neuvolaan.

Maha tuntuu, että on vaan kasvanu kasvamistaan ja nyt se on valtava pallero. Ootan innolla uvn jälkeen olevaa synnytysarviota vaikka samalla pelottaakin. Onkohan tapahtunut mitään muutoksia synnytykseen päinkään? toisaalta oon alkanu pelkään synnytystä tai jännittään. Näen dramaattisia unia siitä ja muutenkin tulee mietittyä että apua, miten mie sen kestän. Toisaalta yritän työntää sen mielestäni ettei ressais liikaa, koska sehän menee joka tapauksessa ilman suurempaa suunnittelua.

Käytiin murun kans kattelemassa hobitti leffassa ja se oli kyllä vähän pettymys. Toisaalta en oottanu siltä paljon mitään arvostelujen perusteella niin ei nyt mikään järkytys ollu, ettei se mykistäny tajuntaa. Muutenkin puolet leffa nautinnosta meni kauheassa pissahädässä ja kestettävän asennon etsimisessä. Raskaana oleville sais olla leffassa jotku muhevat nojatuolit missä vois lekotella.

Mulla nukuttaa koko ajan. Nukun huonosti ja voisin nukkua vähän väliä. Oon myös ällösti turvonnu. Jouluna tuli syötyä niiiin paljon suklaata ja muuta mässyä etten halua katsoa peiliin viikko kausiin. Neuvolan vaaka kutsuu vielä vähemmällä mielenkiinnolla. Olen sulkenut sen kokonaan pois ajatuksista. Oikeastaan jo ihan väsynyt siihen kilojen kyttäämiseen. Tulkoot mitä tulee jos syön normaalisti ja lihon 100kg niin olkoot. Nimittäin minen vaan jaksa.

Joululahjaksi saatiin kaikkea aivan ihanuutta! Oltiin koko perhe vissiin oltu kiltisti kun niin paljon lahjoja hihi. :) mm. pöyälle lamppu, saunatakit, lakanat, pöytäliinat, sukkia, lapaset, kaulahuivit. Ilona sai luun, pihvisnakseja(jotka se söi salaa kaikki kerralla.), kaulapantaan tommosen timanttitassuhelyn, villapaidan ja ulkoilutossut meiltä vähän ennen joulua tosin jo :) Kuvia laittelen niistä mistä satuin ottamaan tässä ko ehtii. Joulu meni muutenki kaikesta ressistä ja hermoilusta huolimatta hyvin. Oltiin muutama päivä näkemättä murunki kans eikä se ollu välttämättä ollenkaan huonojuttu kun vietetään aikaa niin paljon yhessä. Ja tullaan viettämään vauvan syntymän jälkeen varmasti vielä enemmän. Joulun aikana olleet pakkaset harmitti kyllä ku ei päässy ollenkaan ulkoileen. Ilona raasukin nukkui vaan ja kyhnäs vieressä. Uusivuosi aateltiin viettää rauhallisesti kahestaan tai mahollisesti parin kaverin seurassa. Jos nyt kukaan jaksaa uhrata mega uv bileitä raskaana olevan pariskunnan kans :D viehättävää seuraa.

 

Piipon kaulahely :)

 

ziljoona eri väriä!

tuossa kirjassa oli aivan älyttömiä kuvia! kannattee katella! 

 

Pikkuselle kunnon pöksyt ! :)

 

joulupossukka (tää lahja on saatu jo viime vuonna mutta paranee vaan vuosi vuojelta :))

Minun äiskä oli nähny lampaantaljan alennuksessa ja hankkinu semmosen meiän pikkuselle. Haluttaa äkkiä saaha vauveli lyllertämään tuon ihanan pehmosen turkin päälle. ^___^ Jouluna pelailtiin aliasta äitin, siskon ja äipän poikaystävän kans. Tuli sitten esille sanoja mitä käytetään maalla mistä oon kotosin. Niillehän saatiin naureskella kunnolla. Esim. Naakkia (tarkottaa väijymistä) -> Kettu naakki koiratarhojen lähellä.. toinen mikä oli kiikkiin/kiikhiin (jäädä kiinni) -> tuleksie hinaamaan auton ko se jäi tuohon ojan reunalle kiikhiin. huhh. tavallaan niin hauskoja mutta niin random sanoja. Meiän iskä käyttää nuita kaikista eniten. Se tekeekin meiän iskästä niin meiän iskän :) Toivottavasti pikkunenki oppii hauskat murresanat.

 

 Ilonalla olis tuo talja kiinnostanu enemmänki, Ilpon pettymykseksi siirrettiin talja pois sen ulottuvilta.

neuvola+vähä joulu fiiliksiä!

huuh maanantaina käytiin neuvolassa tsekkaamassa tilanne ja suluissa merkityt on viime kerran neuvolatulokset :)

Rv34+2
Paino: +500g (viimeksi +700g)
turvotuksia: - ( -)
pissa: - (-)
RR: 106/75 p.81 (103/82 p.88)
kohdunpohjan korkeus: 30,5cm (29cm)

ja vauva

Rt (rt)
liikkeet: ++ (++)
syke: 145 (145)

Kaikki oli siis hyvin :) Vauva on jotenki liikkunutki enemmän tai sitten ne liikkeet alkaa vaan oleen niin kovia ettei voi enää olla huomaamatta. Liikkuminen on edelleen siirtyny enemmän kääntymisen ja vääntymisen tuntuiseksi ja potkut harvassa. Itellä olo on tosi ahas ja nukkuminen on hankalaa. Mulla haluttaa jo synnyttää. Ehkä nää viimeset viikot on tehty sen takia niin "vaivasiksi" naisille että ne oottaa sitä synnytystä jo mielissään ja sitten ei tule keskitytyttyä liikaa sen tulevan kivun tuntemiseen?

Käytiin myös maalla nauttimassa joulu tunnelmista. Siellä on kyllä ihanaa. Paljon ruokaa ja rauha. Iskän vaimoke on paras tekeen ruokaa ja muutenki saa semmosen kunnon joulu fiiliksen aikaan. Koristeltiin piparitaloki! :D miten se joka joulu lipeää ihan käsistä? ensin kattelee netistä hienoja kuvia "tommosen mää teen!" ja todellisuus on sitten silmiä hivelevä. Yleensä liikaa sokeria, liikaa karkkia ja liikaa värejä. hehhe. no se tekemisen ilo kuitenki on! :D Meillä on porojakin siellä :) ei ehitty kyllä nyt katteleen vaikka oli tarkotus murun kans. 25.päivä lähetään sitten takaisin vielä maalle vietteleen lisää joulua, mutta nyt oli pakko tulla vielä siivoileen omakoti ja auttaan äitiä joulu siivouksien kans. Pari lahjaakin ehkä vois vielä hakea. Harmittaa kyllä kun haluttas revetä jouluksi joka paikkaan. Äitille, iskälle ja murunkin porukoitten kanssa ois mukava viettää aikaa mutta taitaa mennä tämä joulu aika entisen kaavan mukaan.

Ilona oli maalla ihan ihanuus. Ootin että se olis taas rettelöiny ja piettäny kunnon koirabileet siellä  mutta ei suinkaan! Se kävi 10min ulkona ja tuli takasin sisälle.. meni nukkumaan kodinhoitohuoneen lattialle jossa lattialämmitys. Ulos sen sai välillä heittää! Iskä hemmotteli sen taas ihan piloille "vähän kinkkua ilonallekin.." :D on se niin lellikki<3 Kaiken huipuksi se oli löytäny veriset hirven luut ja päät autotallista ja nauttinut niitten antimista.

Rovaniemelle tullessa oli ilonen uutinen kun serkut ja kummitäti oli käyneet äitin luona. Saatiin autoon turvakaukalo, matkasänky ja vauvalle vaatteita :) Nyt on ainakin vaatteita ihan tarpeeksi :D paitsi se fleece asu täytyy edelleen ostaa mutta sehän on pikkujuttu. Äiti omikin matkasängyn heti eli taitaa selvästi haluta pikkusen sinne yökylään ensimmäisten joukossa ;D Mutta on niin helpottavaa ja ihanaa kun on sukulaisia jotka auttelee meitä :) jouluna sitten toivottavasti näkee sukuakin kun maalla kylästelee. Oon onneksi saanu pestyä melkein kaikki lastenvaatteet+lakanat yms. sitten enää se silitys oottelee ja aateltiin pikkusiskon kans sitten siihen paneutua uv:n jälkeen :)

Saatiin joulukorttiki hihii! Tällä viikolla on vielä paljon tekemistä siivouksien lisäksi synttäreitä+pikkujouluja tiedossa. Murukin aikoi piettää meillä jotku pienimuotoset juhlat joista minä tietenkin skitsoan enemmän kun laki sallii. Toisaalta on kiva että muru saa viettää poikien iltamaa meilläkin koska siihenhän ei oikein ole tilaisuutta sitten kun pikkunen tulee. Eikä olla pietetty tupareitakaan joten periaatteessa tämä on hyväjuttu, mutta tietenki itellä tulee mieleen se ekstrasiivous ja melu ja kaljat lattialla yms kauhukuvat :-D mutta toivotaan nyt että aikuset ihmiset osaa olla kunnolla ja kaikki menee hyvin. Myös ite joudun "evakkoon" koska en jaksa katella illan menoja myöhään. Muutenkin ajattelin "poissa silmistä, poissa mielestä" taktiikkaa kokeilla tähän. Nukun todella huonosti muualla kun kotona joten varmaa ressaava yö tulee joka tapauksessa :) mutta mielummin nyt kun sitten tammikuussa, silloin haluan keskittyä vaan hermot narikassa kotona makoiluun. :)

uudet maha ulottuvuudet

Mulla oli eilen yöllä ihan järkyttävän kipeä maha. Ei tullu hirveän huolestunu olo koska kipu oli semmosta mikä se on normaalissa massukivussa. Oli kyllä ihan uus eikä mitenkään hyvä tunne kun vatsaan sattuu ja vauva liikkuu iloisena eestaas. Pitkään sinnittelin etten jaksa ottaa kipulääkettä ja että kyllä se ohi kohta menee. 04-05 aamulla kuitenkin mitta täyttyi ja matka panadolin kans alkoi. 30min siitä saikin vihdoin unen ja sai sanoa hyvästit sille mahakivulle mrrh!

Eilen kävin katteleen joululahjoja ja ihanaa aina huomata kuinka köyhä on. Löysin kuitenkin jo murulle jotain ja ehkä vähän jotain tietty itelle+murulle. Semmonen yhteislahjake:D

Sitten kävin salilla ystävän kans pungertamassa. Ihme touhua kun aina siellä joku "perttikerho" on pystyssä. Nytkin 4-5 hieman tukevaa miestä istuu yhen laitteen kimpussa, tekee siinä sarjoja ykstellen. Muut juoruaa vieressä ja välillä vähän kannustaa toveria. Oikeasti. Siellä on muitakin laitteita niin niitä voisi tietenkin käyttää "tukijoukot" sillä aikaa. Eriasia jos nyt jonottaa siihen laitteeseen eikä jono ole toivottoman pitkä. Mutta tuommoset (yleensä miesten) juorukerhot alkaa niin ärsyttään kun ite et pääse sitä yhtä hikistä laitetta tekeen kun vasta kymmenen herrasmiehen jälkeen. Ei kai sinne tulla juoruileen vaan kuntoileen ja siellä on kyllä kahvittelu tila erikseen. Mutta nyt valittaja täti lopettaa perttikerhon sortamisen ja muuten salilla oli kivaa :-)

Mie ootan joulua tänä vuonna jotenkin paljon enemmän. Varmaan kauhea pettymys sitten :D Mutta jotenki ku vauva masussa ja sisko tulee irlannista niin tekee tärkeämmän joulun kun aiemmin. Ensjouluna vietetäänki sit joulua ihan uuen persoonan kans superjännää! :D Tänä jouluna aateltiin viettää vielä poikaystävän kans "erossa" joulua. Viimeinen joulu joka voijaan nauttia omilla tahoillamme omien perheitten kans ennenku meistä tulee perhe :)

Minusta tuntuu etten osaa tai oo osannu nauttia tästä raskaudesta ollenkaan. Oon enemmänkin ressannu joka asiasta hiukset päästäni ja nytkun asiat on rauhottunu niin muuten vaan haluaisin tämän mahan pois ja vauvan syliin. Toisaalta välillä koen hysteeriä eiieieieieie mie/me ei pärjätä vauvan kans ja haluun vain laittaa silmät kiinni ja leikkiä ettei tätä oo ees tapahtunu - hetkiä. Silti poikaystävän rauhallisuus asiaa kohtaan kyllä aina saa minut rauhoittuun ja miettiin että kaikki menee hyvin loppupeleis. :)

 

o ou

raskausoireita .. hmm. tuntuu että vauva ois tullu jo aika alas asustelemaan. Vihloo kivasti häpyluitten huudeilta ja tuntuu kun siellä muljahtelis/kääntyilis joku pallo.. :o huihui. yöt on pakko nukkua tyyny jalkojen välissä ja pissalla saa juosta koko ajan (ja ei sitä pissaa ees tuu niin paljon x_x) Alaselkää särkee välillä kumartuessa. Kenkien laitto ei oikein enää notkealta kissalta onnistunut vaan jouduin alistumaan eteisen lattialle istumaan ja sujauttaan siellä kengät. Kävely on mennyt vaappumiseksi tai tähtiasennossa kävelyksi kumpi nyt enemmän ajatusta miellyttää. Hölmöltä näytän joka tapauksessa 8-D Miten ihmeessä jotku pysyy semmosina söpöinä pikkusina raskauden ajan! oon niin kateellinen niille ;<

minun elämä on lähinnä..

 

 

lähinnä tälläset fiilikset! ja kuvat on kopsailtu netistä :)

huijiui

Viikot vierii ja neuvola käynnit vähenee. Niitä ei todellakaan ole enää paljon ja 24.1.2013 on viimeinen aika merkitty! eli 2pv ennen laskettua aikaa. :o Käytiin maanantaina neuvolassa viimeksi jossa saatiin influenssarokotus. Mietin pitkään ottaako vaiko eikö, mutta neuvola-täti suositteli niin päädyin sitten ottamaan sen. Ihmettelin kun rokotus ei käynyt ollenkaan kipeää.. noh illalla nukkumaan mennessä huomasin että käsivarsi ihan kipeä ja nukkuminen oli tuskaa viime yön. En pysty nukkumaan mahalleni (joka olisi mieluisin asento), selälteen en osaa, joten nukkuma asennoiksi jää pelkästään kyljelleen nukkumiset. Nytkun en voinut vasemmalla kyljellä nukkua niin koko yö oikealla kyljellä maatessa aiheutti kivat selkäkivut aamuksi. x_x huh on niin ikävä mahalleen nukkumista ettei toista. !

Ystäväni oli käymässä tampereelta ja mässäiltiin koko vkloppu vai olikohan se 4 päivää putkeen :D pitsaa... lasagnea.. karkkia.. suklaata.. lisää karkkia! no sehän näkyi myös neuvolan punnituksissa jossa n-täti vähän vihjasi että herkku putki voi nyt olla loppu. x_x oh why.


Kuitenkin! oli parasta kun ystävä kävi. Piristi ihan hirveästi arkea ja oli vaan kiva katsella jonku kans pissis sarjoja ja herkutella. Lisäksi muru sai sitten vähän vapaammin mennä bailaamassa ilman että minä vongun ikävissäni kotona. Minusta on tullu hirveä herkkis. Kirpparilla aloin itkemään kettu turkiksen takia ja olen aivan hirmusen hellyyden kipeä. Jossei hellyyttä tipu tarpeeksi = itkeminen. Aivan kamalaa! Varsinkin tuntuu että murun läsnäolo on tosi tärkeää. hrrh. olen kamala hormoonihirviö.

Sitten vähän ilonastakin. Neiti ruttukuono viihtyy pakkasten kovetessa lähinnä peiton alla lämmittämässä minua tai murua, ja valtaa tietenki puoli sänkyä. Minä ja muru nukutaan 80cm osiolla ja 13kg bulldoggi röhnöttää toisella 80cm tilalla. reilun kuulosta. Lisäksi ilona vihaa pakkasia. Se ei pysty olemaan ulkona ollenkaan ilman että tassut jäätyy. Käytiin koiratreffeillä maanantaina ja oltiin varmaan 20min. Jouduin kantamaan ilonan kotia kun neitin tassuihin sattui liikaa. Nyt käytiin aamulla perus pikkupissatus niin silloinkin neiti jo nosteli tassuja ja lähti äkäseen ovelle päin. Eipähän tarvi ison vatsani kanssa lyllertää 10km lenkeille :-) mutta ilonalle taitaa olla tulossa etukäteisjoululahjaksi tossut. Toivottavasti löytäis semmoset jotka pysyy kunnolla jalassakin.

Kirpparilta hairahdin ostamaan vauvalle tiikeripuvun. Oon niin heikkona kaikkiin eläinhahmo asuihin. x_x
Nyt alan kokkailemaan jotain normaalia ruokaa ja pitsa arjelle sanottu hyvästit.

 

ja käväsin baarissa yks ilta tyttöjen kans :D 

 

pyllerö <3

perhevalmennus osa 2!

Elikkäs! eilen oli perhevalmennuksen toinen osa. Aiheena oli äiti- ja isä ryhmät , imetys, isyys, lastenhoito. Odotukset oli vähän laimeat. Ajattelin että aiheet ovat kiinnostavammat mutta en uskonut saavani oikein mitään irti. Kappas vain olin väärässä. Raskauden aikana jotenkin on keskittynyt lukemaan synnytyksestä, koska se tulee olemaan se "kipeä" osa. Mulla on aina pakkomielle valmistautua semmosiin asioihin paremmin mitä en haluaisi välttämättä tehdä mutta tiedän että pakko. Lastenhoidosta, imetyksestä yms. ei ole tullut juuri luettua kun pikasesti joten perhevalmennuksessa oli hyvät aiheet ja sai tietoa mielestäni ihan hyvin. Opin uusia juttuja esim.miten otat pienen vauvan syliin (kyljen kautta! itse olisin napannu sen siitä ties miten :D), ulkoilusta ja kylvetyksestä ja no kaikesta perusjutusta. Mutta niitähän se arki juuri tulee olemaan. Samalla kyllä tuli olo että ei saakeli mihin sitä on lähtenyt. Pitää opetella käytännössä vielä nuo asiat ja samalla tutustua omaan vauvaan. Alkoi pelottamaan miten sitä jaksaa ja mitä jos tulee vaikka synnytyksen jälkeinen masennus. Sekin pelottaa hirveästi. Onneksi siellä puhuttiin myös perhetyöstä josta saa apua jos tilanne alkaa tuntua toivottomalta. Eikä kuulostanut ollenkaan yhtä "leimaavalta" kun aiemmin olen kuvitellut. "jos pyydät apua sieltä olet yhteiskunnassa sitten tarkkailussa lopun elämää" <- ajattelin noin aluksi, mutta sain kuvan että sieltä oikeasti saa apua eikä se ole maailman kauhein juttu.

Sitten äiti ja isä ryhmäytymistä jännitin kans aivan kamalasti. Se oli minun painajainen joka varmasti laski innostusta koko perhevalmennusta kohtaan. Ajattelin että nyt joudun siellä selittämään omia fiiliksiä kaikkien äitiyttä hehkuvien mammojen keskellä ja en pääse luimuilemaan poikaystäväni syliin. Sen takia sain melkein paniikkikohtauksen kesken valmennuksen. Alkoi tulemaan todella oksettava olo ja tuskan hiki valui, onneksi poikaystäväni varmaan huomaamattaan sai rauhoteltua minut omalla käytöksellään.(emme siis heti aluksi joutuneet ryhmäytymään vaan vasta lopussa.) Sitten kun päästi ahdistavista ajatuksista irti niin helpottui koko loppu aika. Kun ryhmät sitten tulivat ja huomasin että me voidaan vaan istuskella ja ne jotka rohkenevat/haluavat kysellä tarkemmin saavat olla äänessä. Helpotus.^__^ Isä ryhmässä oli keskusteltu tulevia oloja isyyden suhteen ja neuvottu auttelemaan äitiä vaikka me äidit kuulemma kaikki lastenhoito hommat haluttaiskin omia itselle :)... lupasin poikaystävälleni että olen reilu äiti ja annan kyllä paljon vauva aikaa myös miehelle ;)
 

vauvan sukupuoli arvailua

Aattelin tälläisen tänne laittaa vaikka meillä sukupuoli on jo tiedossa. Näitä on minusta hauska tehdä ja seku katella mitä omassa raskaudessa on kokenut ja mahdollisesti joskus tulee sitten kokemaan. :)


Vanhoja uskomuksia sukupuolesta
 
Jos toivot tyttöä

• syö lasta suunnitellessasi paljon makeaa ja maitotuotteita
• vältä suolaa, syö lisäksi riisiä, pastaa, porkkanoita, venhäjauhoja, herneitä, pippuria ja kurkkua
• huuhtele emätin happamalla liuoksella ennen yhdyntää
• vältä orgasmia
• valitse miehekäs mies
• katso taivaalle: jos kuunsirppi on vasenkätinen eli sen mallinen että siihen voisi tarttua vasemmalla kädellä, on otollinen aika saada tyttövauva alulle
• valitse itseäsi nuorempi mies
• miehen mieltymys olueeseen parantaa entisestään tytön saamisen todennäköisyyttä
• rakastelkaa aamuisin ja mielellään mahdollisimman usein, sekä mielellään lämpimässä ja lähetyssaarnaaja asennossa
• välttäkää yhdyntää ovulaatiopäivänä

 Jos toivot poikaa

• syö lasta suunnitellessasi suolaista, tuoreita hedelmiä ja vältä maitoa
• huuhtele emätin ruokasuolaliuoksella ennen yhdyntää
• katso taivaalle: jos kuunsirppi on oikeakätinen eli sen mallinen että siihen voisi tarttua oikealla kädellä, pitäisi olosuhteiden olla suotuisat poikavauvan saamiseen
• valitse itseäsi vanhempi mies
• rakastelkaa kohtuullisen harvoin, mutta aina iltaisin
• rakastelkaa kylmässä, esim. taivasalla ja mielellään takaapäin
• ajoittakaa yhdyntä mahdollisimman tarkkaan ovulaation aikaan
• välttäkää yhdyntöjä kuukautisten ensimmäisen päivän ja munasolun irtoamisen välillä

 

Se on tyttö!

- sinulla on jatkuvasti salaperäinen lempeä
- ilmenärästys
- vaivaavauvan potkut ei ole kovin rajuja
- sormustestissä hiukseen pujotettu sormus alkaa pyörä kovasti vatsasi päällä, sen jälkeen kun sitä on ensin hangattu ranteeseesi.
- tyttö vie odotusaikana äidin kauneuden, poika terveyden"
- "tyttövauva saa äidin kasvot pöhöttymään, hiukset hapsottamaan ja rasvan kertymään lantiolle."
- alkuraskauden makean himotyttömaha leviää sivuille ja näkyy takaapäinkin
- tyttösikiön syke yli 140
- olet nuutuneen oloinen ja voit pahoin raskauden alussa
- Jos vatsasi on kovin ylhäällä, vauva on todennäköisesti tyttö
- olit yhdynnässä muutamaa päivää ennen ovulaatiota
- vauva potkii paljon
- edellinen lapsesi on tyttö
- olitte tressaantuneita lasta tehdessänne
- vauvasi hikottelee paljon
- säärikarvasi kasvavt samaa vauhtia kuin ennenkin
- kätesi ovat pehmeämmät
- ikenesi verestävät odotusaikana
- olet normaalia kiukkuisempi


Se on poika!

- vatsasi on napakasti pystyssä eikä odotus juuri näy takaapäin
- sinulla on himo happamaan ja suolaiseen ruokaan
- ihosi hehkuu ja kaunistut jatkuvasti (poika kohtelee äitiään hyvin)
- sinulla on terävä ilme
- vauvan sydämen syke on alle 140
- vauva potkii paljon ja napakasti
- linea negra ylettyy häpykummusta aivan rintojen alle asti
- tee sormustesti (katso tyttökohta) jos heiluri heiluu pitkittäistä liikettä, on tulokas poika
- vatsasi on alhaalla
- et kärsi pahoinvoinneista ja hehkut kauniina
-  olit yhdynnässä ovulaation aikaan
- odotat esikoistasi tai edellinen lapsesi on poika
- olitte leppoisessa elämän vaiheessa lasta tehdessänne
- säärikarvojesi kasvu on kiihtynyt
- olet rauhallinen ja hyväntuulinen
- vauvan isä lihoo odutusaikanasi
- jalkasi ovat aiempaa kylmemmät
- kätesi kuivuvat helposti

Ei muuta kun laskeskelemaan moniko tytön/pojan kohdalla pitää paikkaansa :)

 

Ja jouluun on enää 30 päivää! (kuva kopioitu netistä)

haukotus,

Maanantaina oli neuvola ja oli oikeastaan ihan kiva, koska viime kerrasta tuntui olevan aikaa. Yleensä en oikein innostu neuvolassa ramppaamisesta. Nyt neuvola kerrat alkavat tihentyä 2vk välein.

raskausviikkoja oli 30+2

Paino +283 g/vk, koko raskauden aikana tullu n.8kg
Turvotus -
RR 98/69
Pissa puhdas
Hemppa 126
Sf-mitta 28, oltiin hypätty yläkäyrälle ja 2vk päästä mittaillaan uudelleen joutuuko ehkä ylimääräiselle ultra keikalle katteleen kuinka iso vauva sieltä olis ehkä tulossa :o
Vauvan syke 140
Liikkeet +

Sitten käytiin ekaa kertaa perhevalmennuksessa. Ketään tuttuja ei ollut ja yllätyin kuinka paljon meitä kuitenkin siellä massut pystyssä oli. Siellä keskusteltiin ja katottiin dvd synnytyksestä ja siihen liittyvistä jutuista esim. kivunlievitys ja mitä mahdollisuuksia rovaniemellä on kivunlievitykseen ennenkuin ottaa epiduraalin. Ammetta ja kaikkeahan siellä ois sit mahollisuus kokeilla. Itelle vesi tosin ei oo tuntunu ikinä kovin läheiseltä joten en usko, että se on se "oma" juttu. Sitten juteltiin muutama sananen synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja siitä kun äidin vaistot herää niin voi kokea sellaisen "herkistymisen" joka ei välttämättä ole hirveän positiivinen.

Itse koin perhevalmennuksen jotenkin vähän tylsäksi. Ensinnäkin minua ahdisti ihan järjettömästi olla 20-35 vieraan ihmisen keskellä. Tuli oma vuoro esitellä itsensä ja kertoa vähän fiiliksistä niin meinasin jäätyä. Sain kakisteltua jotakin ulos mutta pitkästä aikaa tuli yhtä ahdistava olo kun esiintyis koulussa luokan edessä. Muutenkin olen tutustunut itse tosi paljon erilaisiin synnytyksiin, kivunlievityksiin ja saatiin LKS:n esitelappunenkin mitä siellä on tarjolla neuvolasta aiemmin. Tuntui etten saanut hirveästi mitään uutta sieltä. Ensikerralla olisi sitten lapsenhoidosta yms. se voi olla vähän mielenkiintoisempaa toivottavasti ainakin..

Sitten raskausoireet ei ole juuri pahentuneet mihinkään suuntaan. Hieman isompi olo taas, nukkuminen hankalaa ja iho kiristää. Vessassa saa juosta paljon ja väsyttää enemmän. Toivottavasti pääsisin ilman suurempia oireita loppuun asti. Tottakai oireita saa ja pitää tulla, mutta tarkoitin siis sellaisia kauheita kipuja, turvotuksia, diabeteksiä, raskausmyrkytyksiä yms. :/

Vauvan vaatteiden ja lakanoiden yms. peseminen olen aloittanut ja nyt on 3pv ja 4koneellista. Ja vielä olisi pestävää mutta onneksi ei enää niin paljon. Ajattelin että ensikuussa jos pukki toisi joululahjaksi silitysraudan niin olisi sitten vaatteiden yms silitys urakka. Muutenkin sain vauvan huoneeseen verhot ja haluttais niin saada kaikki valmiiksi ettei tarvitsisi enää miettiä mitään. Myös kotona haluttais sisustaa (meillä on uudet matot odottamassa ilonan juoksujen loppumista) ja muut turhat sohvapöydät yms. ulos tästä kämpästä. Sekin pitkittyy vaan koko ajan, kohta ne lentää parvekkeelta kun joku kauhea hormooni hulluuskohtaus iskee :- D Tahon laittaa jouluvalotki jo! ^_^

Ajattelin myös ottaa pikkusiskon mukaan neuvolaan sitten kun se irlannista tulee. Eihän se neuvola mitenkään ihmeellinen ole mutta jotenkin olisi kiva ottaa pikkusiskokin kuuntelemaan vauvan sydänääniä :) Eihän miun sisko tosin enää niin pieni ole vaan aikuinen nainen mutta silti :D

liikuntaa olen harrastellut silleen soppelisti mutta tämä viikko rennommin. Ulkona on hirmuisen liukas taas. Kyllästyttää tuo liukkaus. Käytiin ilonan kans aamulla 20min kävelemässä ja meinasin liukastua kolmesti kunnolla, ja ilona lensi nokalleen pariin kertaan :( kakkaa.

mamma materialisti

materialistin sormeni syyhyävät kun katselen netissä vaateliikkeiden 50%, 60% ja 70% alennuksia. Äitiysvaatteita ei ole luonnollisestikaan alennuksessa, maxialushousut kyllä pistävät silmään. Viehättävää. Minua harmittaa kun ei voi shoppailla itselleen mitään mukavan näköistä. Ainakaan en koe sitä järkeväksi kun en tiedä kuinka paljon tässä kasvaa kaikinpuolin ja kuinka paljon sitten lähtee pois.  Ei haluttaisi ostella vaan mammavaatteita koska kohtahan tämä on tavallaan jo ohi. Ja oikeastaan niidenkin hankkiminen tuntuisi siksi turhalta. No vauvan vaatteitahan aina voi katsella ja niihin saa kyllä tuhlattua, mutta toisaalta niitä olisi paljon kivempi ostella ihan itse sieltä kaupasta eikä netistä.hmph.


Repsahdin kuitenkin parit pikku paitulit alennuksesta tilailemaan o_o meeehh.


Tänään tuli vau.fi postia s.postiin

 

"Hei, Milla!

Olet tänään 30 viikkoa raskaana. 10 viikkoa ja 0 päivää jäljellä laskettuun aikaan lauantai 26. tammikuuta."

alkaa ihan tosissaan kyllä jännittämään. Sain eilen kauhean paniikin ettei olla ostettu vauvalle tarpeeksi sitä sun tätä vaatetta ja tottahan se on! Enskuussa täytyy siihen panostaa kyllä kunnolla. Oon tietenkin ostanu kaikkea pikkusta ja söpöä mutta varmaan pitäisi semmoset perustarpeetki ostaa.

Ajattelin netistä katella käytettynä lämpöpussin tms :> olisi helppo kun meillä on talvivauva niin säästäis hieman siinä pukemis rumbassa ehkä. Muuta mitä tarvittais:

(itselle muistilista :D)

- hoitolaukku -> onneksi oon löytäny sopivan ja kohtuu hintasen!
- hoitopöytä -> toivottavasti löytyy käytettynä
- lämpöpussi -> toivottavasti käytettynä ja kohtuu hinnalla
- sitteri
- varmaan jotain aktviointileluja
- harsoja
- kaikkia vaatteita bodyja, potkupukuja, yöpaituleit, fleecepuku... plaaa:D
- vaippoja - onneksi ehtii tammikuussa vielä
- patja pinnasänkyyn
-tuttipulloja
-rintareppu

mahollisesti

-itkuhälytin
-maidon kerääjät yms tissijutut :D


sitten kotia tarvittas

- tv taso
- kattolamppu lastenhuoneeseen
- kattolamppukeittiöön
- uusia lamppuja joka huoneeseen esim. saunotaan kynttilän valossa :DD voi luoja sitä on laiska kun ei oo muistanu vaihtaa sitäkään lamppua, mutta toisaalta se on tunnelmallista joten ehkä sitä on tavallaan vähän pitkitellyt.

- pienemmän kirjotuspöydän

- pari joulutähteä sitten enskuussa, että tulee edes vähän joulu fiilikset :- D


ei nuo ihan järjettömiä hankintoja ole, eikä edes järjettömän kalliita kun oon ikeasta tsekkaillut mutta menee niihin ylimääräistä 200-400e (riippuen mimmosia haluaa ja mitä saa käytettynä kohtuu hinnalla).

mutta enskuussa panostan kyllä vauvan hankintoihin ja elän itse vaikka kaurapuurolla! Ollappa sitä rikas.

nyt kuitenkin pikku pyllerö ilonan kans käymään ulkona :)

 

toisella vähä väsytti 

 

pikkusiskolle irlantiin suomen ihanasta talvesta kuvaa ^^vieläkö

tekis mieli lähteä lenkille metsään?:D

 

ulos ja kiire ois!

blöörrhh peilistä kurkkii pullanaama..

Viikko taas kulunut ja mieli on vain huonontunut. Ihan kun tarpoisi jossain harmaassa sementissä eikä etene mihinkään suuntaan. Monta päivää olen lykännyt kaikkia asioita ja mennyt vain takaisin sänkyyn kolmesti päivässä nuokkumaan. Tuntuu hyvältä olla peitto korvilla. Ulos ei huvittaisi edes astua. Melkein ahdistaa kun pitää koiraa käyttää. Siellä on kylmää, märkää ja tiet on peittyneet liukkaasta jäästä. Ilonakin inhoaa kävellä kun tassut eivät pidä :( Tietenki piha on osittain hiekotettu mutta vain osittain.

Otin kuvia itsestäni aamulla ja taas todellisuus iski mimmonen norsu sitä onkaan. Olin jo mielestäni hyvin "unohtanut" ja hyväksynyt, että nyt lihotaan hieman enemmän ja nopeammin kun normaalisti, mutta tämäkin on luonnollista. Tänään kuvia katsellessa silti halutti tyhjentää jääkaapin ruuat roskiin ja alkaa paastolle. Että sitä voikin kaksoisleuka turvota ja vartalo muuttua kauheaksi pinkeäksi palloksi. En näytä enää "seksikkäältä" omalta itseltäni. Käyttäisin sanoja (mitä kyllä muutkin käyttävät jo) : Pyöreä, tanakka, rehevä, naisellinen, turvonnut. hyih. Tajuan kyllä että enää 11viikkoa ja osa tästä lähtee, mutta paljonko ehtii tulla ennenkun yhtään lähtee pois?

Syömättä en tietenkään aio olla enkä edes mitään sinnepäin, en edes "laihduttaa". Elän nyt näin ja suljen silmäni tältä asialta. Poikaystäväni on ollut aivan äärettömän ihana vaikka en tiedä tajuaako hän edes kuinka paljon tämä minun mieleeni vaikuttaa ja kuinka hyvä hän on nyt mulle ollu. Hupsuna omana itsenään hän on tukenu ja osoittanut rakkauttaan minua kohtaan pyöreästä vatsastani huolimatta. Ja sitten kun tämä on ohi ja pystyn aloittamaa liikunnan uudelleen niin kyllä asiat varmasti paranee nopeasti ja mieli myöskin.

Ärsyttää kyllä kun ihmiset ensimmäisenä "hormoonithan ne siellä sinuakin riivaavat vain". 7 vuotta masennusta sairastaneena tiedän kyllä milloin kyse on masennuksesta ja milloin siihen voi liittyä muutakin. Nytkin uskon kyllä että hormoonit "tehostavat" tätä huonoa oloa, mutta tuskin ovat ainoa tekijä. En kuitenkaan aio mitään lääkitystä tai muutakaan tällä hetkellä miettiä edes, koska oloni ei ole mitenkään dramaattinen. Lähinnä vain hieman alakuloinen/masentunut/pahamieli ja sen kanssa kyllä selviää ilman lääkkeitäkin. En halua pikkuista riskeerata millekkään turhalle :)

Harmittaa myös että minun unelma työpaikka olisi vapaana! ja en voi hakea siihen, enkä edes harjotteluun sinne. No toivottavasti paikka on avoinna taas parin vuojen päästä.

Sitten rakas ilona, sillä on juoksut jo viikon olleet. Ja hyi kauhea. Olen purkautunut kaikille että kuinka ällöltä koiran "ränkkänä" voi näyttää. Iloksemme ilona ei tietenkään itse yllä sitä puhdistamaan ja olemme sitten huuhtasseet ränkkänän pari kertaa päivässä ettei tulisi mitään tulehduksia yms. Koira vaikuttaa oikein nauttivan tilanteesta varsinkin kylpyhetkistä isukin kans, me omistajat taas emme ole niin innoissamme. Pelkät juoksut eivät tietenkään riitä vaan neiti oli siirtänyt sohvapöydältä mandariininkuoret sohvalle ja nautiskeli niitä. Ei hän niitä syönyt, vain hieman pureskeli ja maisteli. Seurauksena tästä "napostelu" hetkestä tietenkin sitten ripuli. Kapo on taas työllistetty.

Sain tänään raahattua itseni salille ystävän kanssa ja se kyllä hieman piristi. Ehkä tämä masistelu menee ohi kun saa liikuttua hieman enemmän.. :S prrhh. ainiin ja saatiin myös kivoja lasten vaatteita :) tulee oikein cool tyyppi meille sitten kun vähän kasvaa :)

ja mulla on ikävä minun blonditukkaa :(((

masis marraskuukkeli,

Mulla on niin alakulonen mieli, että ärsyttää. Tiiän kyllä mistä se johtuu ja tämä on ihan ymmärrettävää. Menee varmasti taas ohi parissa päivässä-viikossa. Silti harmittaa kun tekis mieli vaan nukkua tai syyä suklaata. Molempien nuiden seurauksena olisi sitten lisää väsymystä ja masennusta, joten ei se auta kun koota itsensä ja lähteä ulkoilemaan tai jotain. x_x Sain arnoldsiin 14e lahjakortin joten voisin piettää jotku munkkikekkerit itseni ja poikaystäväni kesken. Ensiviikolla alkaa myös ne perhevalmennukset jotka tavallaan vähän jännittää ja toisaalta ei kiinnosta pätkääkään. Meidän ikkunan hieno näköalakin näyttää masentavalta.

 
Massu on kasvanu ja mulla on vaan entistä vaikeampi olla. Enää kävely ei todellakaan ole ketterää kävelyä vaan mahan pohjasta ottavaa vaappumista. Siihen sitten vielä ilona repimään narussa ja voin sanoa että on päiviä jolloin asia ei naurata. En tajua myöskään miksi aina otan kuvia kun oon vasta heränny :D ja en edes harjaa hiuksia! kuhan räpsin kuvia ja sitten tajuan asian: ei niitä mihinkään voi laittaa. Myös selkäkivut on alkaneet. Kumartuminen, koiran ruokkiminen, kenkien laitto mikä tahansa kyykistely vihlasee epämukavasti ristiselkää. Nämä ei vielä ole pahat mutta voih, kyllä ne varmasti pahenee. Oon koittanu pitää kävelyni "suorassa" enkä notkoselkänä, mutta kyllähän se välillä unohtuu. Kuvia pallerosta taas maha galtsusss!

Pidennykset on ollut nyt n.viikon ja näihin alkaa tottumaan 3 kpl on luisunut pois omista hiuksista mikä on mielestäni aika vähän kun päässä niitä on 130. Edelleen oon tyytyväinen näihin ja voisin suositella micro loop:eja muillekin pidennyksistä haaveileville. Jos on ihan lyhyt tukka niin voisi olla vaikeammat saada piiloon.

Ollaan saatu myös pinnasänky koottua ja se näyttää niin orvolta ilman patjaa! :( mutta laitoin sinne mehiläismobiilin mikä on älyttömän söpö. Se plinkutus mikä siitä kuuluu on niin söpö. Tunnustan kuunnelleeni sen ite jo 10 kertaa ainakin.

  

poikaystävän lemppari amppari

 

 

Ite en osannu päättää oisko tuo sininen vai oranssi söpömpi :'O ehkä jotenki tuo sininen? 

 

 

<3

 

vähän ketutti ko ei päässy heti ulos ku halus!

 ja mie vaan rakastan tuota ilonaa niin paljon :) <3

 

Under the weight

Viime viikon ikean reissun jälkeen kotona on ollut rauhallista. En ole saanut mitään aikaseksi. Käynyt kerran salilla ja siinäpä se. Suklaata ja mässyjä kyllä olen nauttinut. Ulkona sataa lunta ja maassakin sitä on jo kiitettävästi. Loppuis tuo lumisade ja pysyis lumet maassa niin olisi täydellistä. Lumi valaisee pimeitä katuja tosi paljon ja silloin niissä tepastelu on hieman mieluisampaa.

Koska olen super malttamaton ihminen.. ja en saa ikinä kasvatettua pitkiä hiuksia. Oon yrittäny jo 4 vuotta ja se aina kaatuu kampaajalla "jos vähän lyhennettäis.." ja hups. Aina minun hiukset on jonnekin olkapäille mutta ei niin pitkät mitä haluaisin. Tilasin sitten pidennykset! Mietin ja jahkasin että mimmoset tilaan. Teipit kuulosti kauhealta sotkemiselta, clip on:it mulla on ollu ja en jaksanu niitä joka aamu alkaa laitteleen joten eipä tullu käytettyä, sitten ois ollu vielä sinettiä ja ties mitä, mutta ne olisi pitänyt mennä kampaajalle laittamaan (= lisäkustannuksia). Päädyin sitten micro loop:eihin. Sitten ajattelin että odotan kaverini saapumista rovaniemelle ja pietetään yhdessä "tyttöjen" ilta ja kaveri saa laitella mulle nämä päähän. Mutta tuossa pari aamua sitten mieleeni juolahti "jos mie vain kokeilen miltä nää tuntuu päässä ja miten ne toimii...laitan muutaman vain.." 4-5h myöhemmin, niskat jumissa, käet puutuneina mulla on pidennykset päässä. Olisi varmaan menneet paremmin taakse kaverin avustuksella! Luin netistä pelotteluja että näissä rengaspidennyksissä on tapana että ne lähtee helposti pois. Suihkussa sitten varjelin että apua nyt nää varmaan kaikki tippuu ja oon kuin kynitty kana. Väärin, toistaseksi voin sanoa olevani tyytyväinen näihin. Ovat pysyneet ja ovat ihan ok näkösetkin. Pidennykset on aina pidennykset ja siltä ei voi välttyä etteikö sitä huomaisi. Varsinkin kun pituus ero omiin hiuksiin on suuri. Ajattelin pitää näitä 1-2kk maksimissaan, ettei omat hiukset kärsisi. Nämähän voi siis uusio käyttää ja laittaa uudelleen. Pidennys kuvia en jaksanut ottaa hirveästi koska en jaksa omaa naamaani kuvailla. Raskaana olevat kuulemma hehkuu.. jepjep itellä hehkuu naamassa jouluvalot finnien muodossa jne. :D

  

Suureneva vatsani on alkanut kunnolla vaikuttaa hengittämiseen. Ainoastaa kävellessä, selkäsuorana istuessa tai kyljelleen makoillessa ei tunne tukehtuvansa. Välillä joutuu jopa eroottisesti makoilemaan sohvalla housut puoli kintuissa ja maha paljaana että helpottais. Se on herttaista kun vauva alkaa potkimaan ja tunnet liikkeet ensikertaa. Tämä ei ole herttaista enää, joku roikkuu kylkiluissani, potkii virtsarakkoaan varpaillaan ja välillä näen liikkeet pitkin kylkiä. Myös välillä liikkeet ulottuu melkein tissieni väliin asti! mikä on todella kammoksuttavaa, mutta tällaista kai on olla lyhyt ja raskaana. (ja tunnustan kaikesta hengitysongelmasta huolimatta koneella kippurassa kun notredamen kellonsoittaja.)

Päivitin myös rv kuvat ja koitin saada myös vähän erilaisia mahakuvia kun siskoni väitti ettei massuni ole kovin iso :D no ehkä se ei ole valtava, mutta on se isompi kun lähikuvassa kameralle. Joten otin ihanasti hississä vähän lisää kuvia. Hassua kun olen 156cm pitkä niin tuo vatsa tuntuu suht isolta pienelle ihmiselle ja oi kyllä olen myös lihonut. Älkää antako sen häiritä:DD

alakulopäivä ja pohdiskeluja isukeista

Tänään ei ole ollut kiva päivä. Aamusta asti huomasin, että mieliala oli jotenkin apea. Päivä meni tietenkin päivänä muiden joukossa. Illalla poikaystävä alkoi tekemään lähtöä rilluttelemaan. Oltiin sovittu jo aiemmin, että se on ok. Meillä alkoholin käytöstä on puhuttu, keskusteltu, riidelty, soviteltu ja neuvoteltu paljon. Mikä on oikea/sopiva määrä nuorelle tulevalle isälle? Meidän mielipiteet asiasta eivät ole ihan kohdanneet ja varsinkin aluksi oli vaikeaa saada mitään kompromissia aikaseksi. Aina kun aiheesta juteltiin siitä tuli kauhea tahtojen taisto. Molempien hermot oli tiukalla ja ratkaisut tuntui aina huonoilta vaihtoehdoilta. Siinä aikamme tapeltua kuitenkin päästiin kompromissiin josta edetään pikkuhiljaa. Ja oon saanu huokaista helpotuksesta. Poikaystävä on oikeasti pitänyt kiinni meidän suunitelmasta ja välillä tuntuu, että ehkä hän on itsekin alkanu huomaamaan ettei se ole niin kauhean tiukkalinja tai niin kauheaa. Tänään kuitenkin vaikka tiesin että miekkonen lähtee hieman ulkoilemaan niin se otti jotenkin tiukoille. Tuli pahamieli ja en olisi millään halunnu että semmonen tulee, koska olin kuitenkin "sinut asian kanssa". Kai nämä hormoonit ja muutenkin kun päivä on ollut ahdistava ja alakuloinen niin sitten purkautui tuohon asiaan. Mies sai kuitenkin mennä ja itse kokosin itseni.

On tietenkin eriasia kun mies on 30 vuotias ja valmis isäksi. Hyvällä tuurilla lapsi on vielä erittäin toivottu ja sitä on yritetty saada aikaseksi. Uskon, että sellaisella pohjalla miehellä on helpompi lähteä ihastelemaan sitä kasvavaa  naisen kumpua. Enemmän halua passata ja ymmärtää kaikkia oikkuja. Ja tietenkin osallistua kaikkeen vauva hömpötykseen jota tulee paljon! Nainen on 9kk käymättä juuri missään niin puheenaihe pyörii silloin aina perhe/vauva akselilla, vahingossakin. Tietenkin isäksi tulo on iällä kun iällä iso asia ja sitä varmasti pohdiskellaan monesta kulmasta oli se harkittua tai yllätys. Mutta se kenelle se ei tule täysin puskista ja elämäntilanne sallii sen paremmin on varmaan helpompi suhtautua muutoksiin jotka on pakko tehdä vauvan tullessa elämään.

Kun taas jos tulet isäksi teininä tai nuorena. Ei ehkä mieti että "oi miten ihanaa haluan silitellä tuota vatsaa jossa minun vauvani on 24/7" vaan ajatukset voi olla enemmän niitä pelkoja, että mistä kaikesta jää paitsi. "nyt joudun luopumaan tuosta ja tuosta" vaikka lapsen haluaisikin yhtä paljon kun vanhempi isä. Eikä se tarkoita että isä olisi silloin mitenkään huonompi! Luulen, että perhe-elämä naisen kannalta on ainakin vähän epätasaisempaa. Varsinkin jos raskaus on vielä yllätys niin aikuistuminen tulee ilman suunnittelua ja nopeasti.  Suurin osa vanhemmat varmasti tulevat rakastamaan lastaan yhtä paljon vaikka tämä 9kk ei olisi helppoa. Ja olisi hölmöä ajatella, että tämä on haastavaa ainoastaan äidille. Meidän äitien keho muuttuu ja mielialat vaihtelee. Saamme ties minkälaisia oireita raskaudesta selkäkivuista peräpukamiin. Itselleni kuitenkin "vaikein" aika raskaudesta oli alku raskaus. Silloin raskaus ei näkynyt ja itselläni ei ollut juuri mitään oireita. Oli kaikista vaikein tajuta edes olevansa oikeasti raskaana, joten miehille joille ei tule mitään oireita tai mitään konkreettista muuta kun ultrakuvat ja pullistuva puoliso. Niin ei kai se maailman suurin ihme ole, että heistä voi olla turhauttavaa muuttaa elämäntapoja. Nykyaikana onneksi isät saavat osallistua neuvolaan, perhevalmennuksee ja isukit otetaan huomioon paljon enemmän. Valitettavasti kuitenkaan raskautta ei voi jakaa täysin vaikka sehän olisi se unelma tilanne.

Meillä raskaus oli yllätys, mutta positiivinen sellainen. Poikaystäväni oli ehdottomasti sen kannalla, että abortti ei ole vaihtoehto. Itse olin samaa mieltä. Vaikka tiesimmekin, ettei tämä tie tulisi helppo olemaan ja varsinkaan miehelleni, koska hän on suhteessamme nuorempi. En tarkoita, etteikö nuori voisi olla hyvä isä tai äiti. Uskon sen kasvun olevan varsinkin miehelle vain vaikeampaa nopean tahdin takia ja koska asia ei heille konkretisoidu samalla tavalla kun meille naisille kuten aiemmin vähän kirjottelinkin.

Meillä asiat eivät ole olleet huonosti kotona ja rakkautta toisillemme on riittänyt aina. Pienistä riidoista huolimatta arkemme alkaa olemaan helpompaa päivä päivältä. Välillä pelkään, että joudun ottamaan kaiken vastuun itse ja huolehtimaan kahdesta lapsesta (vauva ja mies). Mutta onneksi poikaystäväni on alkanut näyttää vastuun ottamista kun olemme asioista keskustelleet. Minun viime aikoina takaisin palanneet mielialavaihtelut jotka esiintyvät kiukuttelun muodossa eivät ole varmasti helppoa kestettävää. Välillä ihmettelen miten mieheni on ne kaikki kestänyt ilman että olisi minulle vielä kertaakaan naamapunaisena huutanut. Luottavaisin mielin olen ainakin sen kannalta, että miehelläni on pitkät hermot ;) joita tullaan varmasti tarvitsemaan. Tämä täysin uusi elämäntilanne vaatii kuitenkin meiltä molemmilta nyt paljon. Itsekkyydestä on tingittävä ja kompromissit ovat astuneet elämään. Toivon ja uskon, että kaikki menee hiljalleen juuri niinkun pitääkin.<3

Nyt pakko lopettaa tuo kirjottelu ja vaikka isukiksi tulemisesta olis ollu tietenkin vielä vaikka kuinka paljon kirjotettavaa niin huh kirjaimet hyppii silmissä joten luovutan. Kuitenkin sieltä varmasti puuttuu miljoona asiaa mitä en ole huomioinut tai ehkä kirjottanut tarpeeksi selkeästi. Tänään vain piti puhua tästä aiheesta (josta ei itselläni edes kokemusta ole kun en kertaakaan isäksi ole tullut ;D) mutta vähän mielipiteitä ja samalla keventää omaa fiilistä.

Äitiyspakkaus ja ikea,

Oli kyllä ihana reissu tyttöjen kanssa. Autossa istuminen toki otti hieman vatsan päälle ja tuntui että jalat olis puuroa. Mutta muuten reissu oli 90% onnistunut. 10% epäonnistuminen oli pinnasängyn patja. Siellä ei ollut yhtään 8cm patjaa tai 10cm halvempaa versiota. Pinnasänky saatiin kuitenkin hankittua ja petari patjalle. Enskerralla se patja sitten. Hairahdin ostamaan myös parit pyllypyyhkeet kun niitä tulee varmasti tarvitsemaan ja vauvalle kylpypunkan. Käytiin myös hööksissä katteleen ystävälle heppakamoja :) Ikeasta löytyi myös seuraavalle reissulle varmaan parilla kolmella sadalla ostettavaa - vähintään. Että nyt vain jostain mulle rahaa ja uus reissu sinnepäin :D

Onneksi en ostanut muuta nimittäin kotiin pääsyn jälkeen oli vuorossa äitiyspakkauksen haku. Jännitti tuleeko se uusi vai se vanhempi. Väliähän sillä ei kyllä ollut mutta kiva jännittää kuitenki. Uusihan sieltä tuli ja ne vaatteet oli niin sulosia!! aawwh. haluan jo pukea minun pikku koalan kaikkeen söpöön. Ja ihastuin erityisesti niihin oransseihin vaatteisiin ja toki ne kaikki kuviotkin minua miellytti :)

tässä vähän kuvia :)

 

 

ja äitiyspakkaus matskuuu

 

nää pari oli ikeasta ostettuja harsoja ja petari :)

ja pinnasängyksi valitsin tämmösen ihan perus

 

(kuva kopioitu suoraan ikean sivuilta)

Ominaisuudet

- Sängyn pohja voidaan säätää kahdelle eri korkeudelle.

- Toinen sängyn laidoista voidaan irrottaa, kun lapsi kasvaa ja oppii kiipeämään itse sänkyyn ja sieltä pois.

raskaasti raskaana

Tänään kaverille pohdiskelin, että harmittaa kun alotin vasta puolessa välissä raskautta kirjottelemaan tätä blogia. Olisi ollut kiva kirjoitella hetkessä niitä np-ultra jännityksiä, raskaustestin kaksi viivaa fiiliksiä ja kehon ensimuutoksia.

Huomenna lähdetään ikeaan ja toivoisin löytäväni sieltä pinnasängyn. Haluaisin saada kaikki isoimmat ostokset pois alta että voisi sitten pikkuhiljaa hankkia ne pienemmät hankinnat.  Itse en todellakaan ole kiirehtinyt hankitojen kanssa ja vasta keskiviikkoisessa neuvolassa tajusin, ettei ole oikeasti enää pitkä aika että pikkunen tulee. Ikean reissua ootan muutenkin koska lähdetään sinne tyttöporukalla. Harvoin tehdään mitään reissuja, edes pieniä joten tämmönen on todella ihanaa vaikka ei mitään isompaa ostettavaa olisikaan.

Vielä ensikuussa on normaalisti kerran kk neuvola, mutta sitten alkaa tihennetyt käynnit kahden viikon välein. hui. Ja perhevalmennukseenkin saatiin aika. Ensimmäisellä kerralla aiheena on raskauden loppuaika, synnytys, babyblues ja masennus. Toisella tapaamisella äiti- ja isä ryhmät, imetys, isyys ja lastenhoito. Ja viimeisellä kerralla käydään tutustumassa LKS eli sairaalaan jossa synnytetään. Tietenkin eniten odotan tuota viimeistä tutustumis kertaa :D tapaamiset kestää n.2h ja sinne tulee muitakin samassa siunatussa tilassa olevia ihmisiä. Perhevalmennus on ensimmäistä lastaan odottaville tarkoitettu.

Muutenkin neuvola keikka meni hyvin ja lääkärin tarkastus oli samassa yhteydessä. Minun rauta-arvot oli taas laskenu ja jouduin kuurille. Paino oli noussut tasaisesti ja normaalisti. Kohtu oli 23,5cm ja vauvan sydämen sykkeet 140 :)

Raskausoireet mulla on vähentyneet tai korvautuneet toisilla oireilla. Liitoskipuja ei ole viime aikoina ollut, mutta vauva yltää jo lähelle hengityselimistöä ja se tuottaa tietyissä asennoissa ikävän olon itselle. Alkaa ihan ahdistamaan välillä kun ei saa kunnolla hengitettyä. Toinen hauskuus on pissaaminen, on niin hauska käydä 4-5kertaa yöllä pissalla. Onneksi sentään nukahdan sen jälkeen uudelleen. Sitten alaselkään on alkanut sattumaan kun kumarran esim. laitan kenkiä jalkaan niin aiaijaii kun vihloo. Mutta selviän nuiden oireiden kanssa helposti ja ne ei vielä haittaa minun arkeakaan paljon. Kiloja tulee ja vatsa kasvaa. Mutta alan olemaan onnellisempi pallerostani. Tunnen itseni edelleen ajoittain sotanorsuksi, mutta koska vatsa nyt selvästi näkyy niin on helpompi kohdistaa painon nousua siihen. Ja ajatella että se on luonnollista. Alkuraskaus oli kauheaa tressaamista, ettei halunnut yhtään ylimääräistä kiloja  ja varsinkaan sinne missä ne ensimmäisenä näkyi: jalat ja levenevä lantio. pffh. vauvamasukuviakin taidan lisätä sinne omalle sivullensa.

Kelan äitiyspakkaus on tullut postiin ja nyt vaan oottelen, että saisin sen pian käsiini. Haluan jo hivelemään kaikkia ihania pikku vaatteita :) Enskerralla sitten myös kuvia äitiyspakkauksesta.

Ja rakas ilona, Oltiin just saatu sen maha kuntoon ja ripuli loppuun. Viikko ehdittiinki elämään rauhallista aikaa kakka saralla ja kapo (kakkapoliisi) sai levätä. Erehdyin kuitenkin ostamaan sille luun ja aamulla olikin sitten mukava herätä kunnon ripuli hajuihin jotka oli levittäytyneet pitkin asuntoa. hyhh. Ja ei muuta kun luutu käteen ja rappaamaan mattoja ja lattioita. Koiraa itseä tämä ei taas tunnu haittaavan, onneksi. Pirteä oma itsensä ja jaksanut kantaa jokaisen minun vaatteet makuhuoneen lattialta yksitellen olohuoneeseen. Ehkä ilonakin rakentaa hieman pesää vauvan tuloa varten?

Pesän rakennuksesta puheen ollen mulla on kauhea motivaatio puutos siivoukseen. Meidän kämpässä on niin paljon turhaa roinaa jotka saadaan pois vasta parin viikon päästä (toivottavasti!!), että kolmiossa on ahdasta. Ei paljon huvita siivota kun törmäilet joka nurkassa turhana oleviin huonekaluihin. Puhumattakaan, että lapselle tarvittavaa kamaa tulee koko ajan jostain lisää. Vielä pitäisi se pari viikkoa jaksaa tätä kaaosta ja sitten tilaan nuille ylimääräisille romuille kuljetuksen vaikka kaatopaikalle. Ostin meille kuitenkin uuden kattolampun kun anttilassa oli joku -40% lampputarjous. Ite tykkään hirmusesti minun retrolampusta! 

Sitten olen katellut tvstä erilaiset äidit ja teiniäidit ohjelmaa. Minusta on kiinnostava katella miten erilaisissa elämäntilanteissa olevat ihmiset selviää. Poikaystäväni on minua 5 vuotta nuorempi ja sen takia teiniäitejä on myös kiinnostava katella. Onhan siinä ne äitien poikaystävätkin vähän mukana ja kertoo hieman mitä nuoremman ihmisen mielessä on kun tulee niin suuri vastuu elämään. Positiivista on ollut ne äidit, vaikka ne on selvästi itsekin vielä lapsia niin silti ovat ottaneet sen vastuun ja tarvittaessa osanneet hyväksyä myös sitä apua. Mulla kauhistuttaa välillä tässä iässä lapsen saaminen niin varmasti helppoa ei ole kun lapsi tulee vielä nuorempana. Poikaystäväni on ottanut asian rennosti. Minusta välillä jopa liian rennosti. En voi ymmärtää eikö pelota tai ressaa tulevaisuus ja miten pärjätään. Ehkä se tulee vastan sitten kun se vauva konkreettisesti on siinä. Tai ehkä tuo vain tietää että kyllä me pärjätään helpolla ja vaikealla mutta joka tapauksessa.