Under the weight

Viime viikon ikean reissun jälkeen kotona on ollut rauhallista. En ole saanut mitään aikaseksi. Käynyt kerran salilla ja siinäpä se. Suklaata ja mässyjä kyllä olen nauttinut. Ulkona sataa lunta ja maassakin sitä on jo kiitettävästi. Loppuis tuo lumisade ja pysyis lumet maassa niin olisi täydellistä. Lumi valaisee pimeitä katuja tosi paljon ja silloin niissä tepastelu on hieman mieluisampaa.

Koska olen super malttamaton ihminen.. ja en saa ikinä kasvatettua pitkiä hiuksia. Oon yrittäny jo 4 vuotta ja se aina kaatuu kampaajalla "jos vähän lyhennettäis.." ja hups. Aina minun hiukset on jonnekin olkapäille mutta ei niin pitkät mitä haluaisin. Tilasin sitten pidennykset! Mietin ja jahkasin että mimmoset tilaan. Teipit kuulosti kauhealta sotkemiselta, clip on:it mulla on ollu ja en jaksanu niitä joka aamu alkaa laitteleen joten eipä tullu käytettyä, sitten ois ollu vielä sinettiä ja ties mitä, mutta ne olisi pitänyt mennä kampaajalle laittamaan (= lisäkustannuksia). Päädyin sitten micro loop:eihin. Sitten ajattelin että odotan kaverini saapumista rovaniemelle ja pietetään yhdessä "tyttöjen" ilta ja kaveri saa laitella mulle nämä päähän. Mutta tuossa pari aamua sitten mieleeni juolahti "jos mie vain kokeilen miltä nää tuntuu päässä ja miten ne toimii...laitan muutaman vain.." 4-5h myöhemmin, niskat jumissa, käet puutuneina mulla on pidennykset päässä. Olisi varmaan menneet paremmin taakse kaverin avustuksella! Luin netistä pelotteluja että näissä rengaspidennyksissä on tapana että ne lähtee helposti pois. Suihkussa sitten varjelin että apua nyt nää varmaan kaikki tippuu ja oon kuin kynitty kana. Väärin, toistaseksi voin sanoa olevani tyytyväinen näihin. Ovat pysyneet ja ovat ihan ok näkösetkin. Pidennykset on aina pidennykset ja siltä ei voi välttyä etteikö sitä huomaisi. Varsinkin kun pituus ero omiin hiuksiin on suuri. Ajattelin pitää näitä 1-2kk maksimissaan, ettei omat hiukset kärsisi. Nämähän voi siis uusio käyttää ja laittaa uudelleen. Pidennys kuvia en jaksanut ottaa hirveästi koska en jaksa omaa naamaani kuvailla. Raskaana olevat kuulemma hehkuu.. jepjep itellä hehkuu naamassa jouluvalot finnien muodossa jne. :D

  

Suureneva vatsani on alkanut kunnolla vaikuttaa hengittämiseen. Ainoastaa kävellessä, selkäsuorana istuessa tai kyljelleen makoillessa ei tunne tukehtuvansa. Välillä joutuu jopa eroottisesti makoilemaan sohvalla housut puoli kintuissa ja maha paljaana että helpottais. Se on herttaista kun vauva alkaa potkimaan ja tunnet liikkeet ensikertaa. Tämä ei ole herttaista enää, joku roikkuu kylkiluissani, potkii virtsarakkoaan varpaillaan ja välillä näen liikkeet pitkin kylkiä. Myös välillä liikkeet ulottuu melkein tissieni väliin asti! mikä on todella kammoksuttavaa, mutta tällaista kai on olla lyhyt ja raskaana. (ja tunnustan kaikesta hengitysongelmasta huolimatta koneella kippurassa kun notredamen kellonsoittaja.)

Päivitin myös rv kuvat ja koitin saada myös vähän erilaisia mahakuvia kun siskoni väitti ettei massuni ole kovin iso :D no ehkä se ei ole valtava, mutta on se isompi kun lähikuvassa kameralle. Joten otin ihanasti hississä vähän lisää kuvia. Hassua kun olen 156cm pitkä niin tuo vatsa tuntuu suht isolta pienelle ihmiselle ja oi kyllä olen myös lihonut. Älkää antako sen häiritä:DD

alakulopäivä ja pohdiskeluja isukeista

Tänään ei ole ollut kiva päivä. Aamusta asti huomasin, että mieliala oli jotenkin apea. Päivä meni tietenkin päivänä muiden joukossa. Illalla poikaystävä alkoi tekemään lähtöä rilluttelemaan. Oltiin sovittu jo aiemmin, että se on ok. Meillä alkoholin käytöstä on puhuttu, keskusteltu, riidelty, soviteltu ja neuvoteltu paljon. Mikä on oikea/sopiva määrä nuorelle tulevalle isälle? Meidän mielipiteet asiasta eivät ole ihan kohdanneet ja varsinkin aluksi oli vaikeaa saada mitään kompromissia aikaseksi. Aina kun aiheesta juteltiin siitä tuli kauhea tahtojen taisto. Molempien hermot oli tiukalla ja ratkaisut tuntui aina huonoilta vaihtoehdoilta. Siinä aikamme tapeltua kuitenkin päästiin kompromissiin josta edetään pikkuhiljaa. Ja oon saanu huokaista helpotuksesta. Poikaystävä on oikeasti pitänyt kiinni meidän suunitelmasta ja välillä tuntuu, että ehkä hän on itsekin alkanu huomaamaan ettei se ole niin kauhean tiukkalinja tai niin kauheaa. Tänään kuitenkin vaikka tiesin että miekkonen lähtee hieman ulkoilemaan niin se otti jotenkin tiukoille. Tuli pahamieli ja en olisi millään halunnu että semmonen tulee, koska olin kuitenkin "sinut asian kanssa". Kai nämä hormoonit ja muutenkin kun päivä on ollut ahdistava ja alakuloinen niin sitten purkautui tuohon asiaan. Mies sai kuitenkin mennä ja itse kokosin itseni.

On tietenkin eriasia kun mies on 30 vuotias ja valmis isäksi. Hyvällä tuurilla lapsi on vielä erittäin toivottu ja sitä on yritetty saada aikaseksi. Uskon, että sellaisella pohjalla miehellä on helpompi lähteä ihastelemaan sitä kasvavaa  naisen kumpua. Enemmän halua passata ja ymmärtää kaikkia oikkuja. Ja tietenkin osallistua kaikkeen vauva hömpötykseen jota tulee paljon! Nainen on 9kk käymättä juuri missään niin puheenaihe pyörii silloin aina perhe/vauva akselilla, vahingossakin. Tietenkin isäksi tulo on iällä kun iällä iso asia ja sitä varmasti pohdiskellaan monesta kulmasta oli se harkittua tai yllätys. Mutta se kenelle se ei tule täysin puskista ja elämäntilanne sallii sen paremmin on varmaan helpompi suhtautua muutoksiin jotka on pakko tehdä vauvan tullessa elämään.

Kun taas jos tulet isäksi teininä tai nuorena. Ei ehkä mieti että "oi miten ihanaa haluan silitellä tuota vatsaa jossa minun vauvani on 24/7" vaan ajatukset voi olla enemmän niitä pelkoja, että mistä kaikesta jää paitsi. "nyt joudun luopumaan tuosta ja tuosta" vaikka lapsen haluaisikin yhtä paljon kun vanhempi isä. Eikä se tarkoita että isä olisi silloin mitenkään huonompi! Luulen, että perhe-elämä naisen kannalta on ainakin vähän epätasaisempaa. Varsinkin jos raskaus on vielä yllätys niin aikuistuminen tulee ilman suunnittelua ja nopeasti.  Suurin osa vanhemmat varmasti tulevat rakastamaan lastaan yhtä paljon vaikka tämä 9kk ei olisi helppoa. Ja olisi hölmöä ajatella, että tämä on haastavaa ainoastaan äidille. Meidän äitien keho muuttuu ja mielialat vaihtelee. Saamme ties minkälaisia oireita raskaudesta selkäkivuista peräpukamiin. Itselleni kuitenkin "vaikein" aika raskaudesta oli alku raskaus. Silloin raskaus ei näkynyt ja itselläni ei ollut juuri mitään oireita. Oli kaikista vaikein tajuta edes olevansa oikeasti raskaana, joten miehille joille ei tule mitään oireita tai mitään konkreettista muuta kun ultrakuvat ja pullistuva puoliso. Niin ei kai se maailman suurin ihme ole, että heistä voi olla turhauttavaa muuttaa elämäntapoja. Nykyaikana onneksi isät saavat osallistua neuvolaan, perhevalmennuksee ja isukit otetaan huomioon paljon enemmän. Valitettavasti kuitenkaan raskautta ei voi jakaa täysin vaikka sehän olisi se unelma tilanne.

Meillä raskaus oli yllätys, mutta positiivinen sellainen. Poikaystäväni oli ehdottomasti sen kannalla, että abortti ei ole vaihtoehto. Itse olin samaa mieltä. Vaikka tiesimmekin, ettei tämä tie tulisi helppo olemaan ja varsinkaan miehelleni, koska hän on suhteessamme nuorempi. En tarkoita, etteikö nuori voisi olla hyvä isä tai äiti. Uskon sen kasvun olevan varsinkin miehelle vain vaikeampaa nopean tahdin takia ja koska asia ei heille konkretisoidu samalla tavalla kun meille naisille kuten aiemmin vähän kirjottelinkin.

Meillä asiat eivät ole olleet huonosti kotona ja rakkautta toisillemme on riittänyt aina. Pienistä riidoista huolimatta arkemme alkaa olemaan helpompaa päivä päivältä. Välillä pelkään, että joudun ottamaan kaiken vastuun itse ja huolehtimaan kahdesta lapsesta (vauva ja mies). Mutta onneksi poikaystäväni on alkanut näyttää vastuun ottamista kun olemme asioista keskustelleet. Minun viime aikoina takaisin palanneet mielialavaihtelut jotka esiintyvät kiukuttelun muodossa eivät ole varmasti helppoa kestettävää. Välillä ihmettelen miten mieheni on ne kaikki kestänyt ilman että olisi minulle vielä kertaakaan naamapunaisena huutanut. Luottavaisin mielin olen ainakin sen kannalta, että miehelläni on pitkät hermot ;) joita tullaan varmasti tarvitsemaan. Tämä täysin uusi elämäntilanne vaatii kuitenkin meiltä molemmilta nyt paljon. Itsekkyydestä on tingittävä ja kompromissit ovat astuneet elämään. Toivon ja uskon, että kaikki menee hiljalleen juuri niinkun pitääkin.<3

Nyt pakko lopettaa tuo kirjottelu ja vaikka isukiksi tulemisesta olis ollu tietenkin vielä vaikka kuinka paljon kirjotettavaa niin huh kirjaimet hyppii silmissä joten luovutan. Kuitenkin sieltä varmasti puuttuu miljoona asiaa mitä en ole huomioinut tai ehkä kirjottanut tarpeeksi selkeästi. Tänään vain piti puhua tästä aiheesta (josta ei itselläni edes kokemusta ole kun en kertaakaan isäksi ole tullut ;D) mutta vähän mielipiteitä ja samalla keventää omaa fiilistä.

Äitiyspakkaus ja ikea,

Oli kyllä ihana reissu tyttöjen kanssa. Autossa istuminen toki otti hieman vatsan päälle ja tuntui että jalat olis puuroa. Mutta muuten reissu oli 90% onnistunut. 10% epäonnistuminen oli pinnasängyn patja. Siellä ei ollut yhtään 8cm patjaa tai 10cm halvempaa versiota. Pinnasänky saatiin kuitenkin hankittua ja petari patjalle. Enskerralla se patja sitten. Hairahdin ostamaan myös parit pyllypyyhkeet kun niitä tulee varmasti tarvitsemaan ja vauvalle kylpypunkan. Käytiin myös hööksissä katteleen ystävälle heppakamoja :) Ikeasta löytyi myös seuraavalle reissulle varmaan parilla kolmella sadalla ostettavaa - vähintään. Että nyt vain jostain mulle rahaa ja uus reissu sinnepäin :D

Onneksi en ostanut muuta nimittäin kotiin pääsyn jälkeen oli vuorossa äitiyspakkauksen haku. Jännitti tuleeko se uusi vai se vanhempi. Väliähän sillä ei kyllä ollut mutta kiva jännittää kuitenki. Uusihan sieltä tuli ja ne vaatteet oli niin sulosia!! aawwh. haluan jo pukea minun pikku koalan kaikkeen söpöön. Ja ihastuin erityisesti niihin oransseihin vaatteisiin ja toki ne kaikki kuviotkin minua miellytti :)

tässä vähän kuvia :)

 

 

ja äitiyspakkaus matskuuu

 

nää pari oli ikeasta ostettuja harsoja ja petari :)

ja pinnasängyksi valitsin tämmösen ihan perus

 

(kuva kopioitu suoraan ikean sivuilta)

Ominaisuudet

- Sängyn pohja voidaan säätää kahdelle eri korkeudelle.

- Toinen sängyn laidoista voidaan irrottaa, kun lapsi kasvaa ja oppii kiipeämään itse sänkyyn ja sieltä pois.

raskaasti raskaana

Tänään kaverille pohdiskelin, että harmittaa kun alotin vasta puolessa välissä raskautta kirjottelemaan tätä blogia. Olisi ollut kiva kirjoitella hetkessä niitä np-ultra jännityksiä, raskaustestin kaksi viivaa fiiliksiä ja kehon ensimuutoksia.

Huomenna lähdetään ikeaan ja toivoisin löytäväni sieltä pinnasängyn. Haluaisin saada kaikki isoimmat ostokset pois alta että voisi sitten pikkuhiljaa hankkia ne pienemmät hankinnat.  Itse en todellakaan ole kiirehtinyt hankitojen kanssa ja vasta keskiviikkoisessa neuvolassa tajusin, ettei ole oikeasti enää pitkä aika että pikkunen tulee. Ikean reissua ootan muutenkin koska lähdetään sinne tyttöporukalla. Harvoin tehdään mitään reissuja, edes pieniä joten tämmönen on todella ihanaa vaikka ei mitään isompaa ostettavaa olisikaan.

Vielä ensikuussa on normaalisti kerran kk neuvola, mutta sitten alkaa tihennetyt käynnit kahden viikon välein. hui. Ja perhevalmennukseenkin saatiin aika. Ensimmäisellä kerralla aiheena on raskauden loppuaika, synnytys, babyblues ja masennus. Toisella tapaamisella äiti- ja isä ryhmät, imetys, isyys ja lastenhoito. Ja viimeisellä kerralla käydään tutustumassa LKS eli sairaalaan jossa synnytetään. Tietenkin eniten odotan tuota viimeistä tutustumis kertaa :D tapaamiset kestää n.2h ja sinne tulee muitakin samassa siunatussa tilassa olevia ihmisiä. Perhevalmennus on ensimmäistä lastaan odottaville tarkoitettu.

Muutenkin neuvola keikka meni hyvin ja lääkärin tarkastus oli samassa yhteydessä. Minun rauta-arvot oli taas laskenu ja jouduin kuurille. Paino oli noussut tasaisesti ja normaalisti. Kohtu oli 23,5cm ja vauvan sydämen sykkeet 140 :)

Raskausoireet mulla on vähentyneet tai korvautuneet toisilla oireilla. Liitoskipuja ei ole viime aikoina ollut, mutta vauva yltää jo lähelle hengityselimistöä ja se tuottaa tietyissä asennoissa ikävän olon itselle. Alkaa ihan ahdistamaan välillä kun ei saa kunnolla hengitettyä. Toinen hauskuus on pissaaminen, on niin hauska käydä 4-5kertaa yöllä pissalla. Onneksi sentään nukahdan sen jälkeen uudelleen. Sitten alaselkään on alkanut sattumaan kun kumarran esim. laitan kenkiä jalkaan niin aiaijaii kun vihloo. Mutta selviän nuiden oireiden kanssa helposti ja ne ei vielä haittaa minun arkeakaan paljon. Kiloja tulee ja vatsa kasvaa. Mutta alan olemaan onnellisempi pallerostani. Tunnen itseni edelleen ajoittain sotanorsuksi, mutta koska vatsa nyt selvästi näkyy niin on helpompi kohdistaa painon nousua siihen. Ja ajatella että se on luonnollista. Alkuraskaus oli kauheaa tressaamista, ettei halunnut yhtään ylimääräistä kiloja  ja varsinkaan sinne missä ne ensimmäisenä näkyi: jalat ja levenevä lantio. pffh. vauvamasukuviakin taidan lisätä sinne omalle sivullensa.

Kelan äitiyspakkaus on tullut postiin ja nyt vaan oottelen, että saisin sen pian käsiini. Haluan jo hivelemään kaikkia ihania pikku vaatteita :) Enskerralla sitten myös kuvia äitiyspakkauksesta.

Ja rakas ilona, Oltiin just saatu sen maha kuntoon ja ripuli loppuun. Viikko ehdittiinki elämään rauhallista aikaa kakka saralla ja kapo (kakkapoliisi) sai levätä. Erehdyin kuitenkin ostamaan sille luun ja aamulla olikin sitten mukava herätä kunnon ripuli hajuihin jotka oli levittäytyneet pitkin asuntoa. hyhh. Ja ei muuta kun luutu käteen ja rappaamaan mattoja ja lattioita. Koiraa itseä tämä ei taas tunnu haittaavan, onneksi. Pirteä oma itsensä ja jaksanut kantaa jokaisen minun vaatteet makuhuoneen lattialta yksitellen olohuoneeseen. Ehkä ilonakin rakentaa hieman pesää vauvan tuloa varten?

Pesän rakennuksesta puheen ollen mulla on kauhea motivaatio puutos siivoukseen. Meidän kämpässä on niin paljon turhaa roinaa jotka saadaan pois vasta parin viikon päästä (toivottavasti!!), että kolmiossa on ahdasta. Ei paljon huvita siivota kun törmäilet joka nurkassa turhana oleviin huonekaluihin. Puhumattakaan, että lapselle tarvittavaa kamaa tulee koko ajan jostain lisää. Vielä pitäisi se pari viikkoa jaksaa tätä kaaosta ja sitten tilaan nuille ylimääräisille romuille kuljetuksen vaikka kaatopaikalle. Ostin meille kuitenkin uuden kattolampun kun anttilassa oli joku -40% lampputarjous. Ite tykkään hirmusesti minun retrolampusta! 

Sitten olen katellut tvstä erilaiset äidit ja teiniäidit ohjelmaa. Minusta on kiinnostava katella miten erilaisissa elämäntilanteissa olevat ihmiset selviää. Poikaystäväni on minua 5 vuotta nuorempi ja sen takia teiniäitejä on myös kiinnostava katella. Onhan siinä ne äitien poikaystävätkin vähän mukana ja kertoo hieman mitä nuoremman ihmisen mielessä on kun tulee niin suuri vastuu elämään. Positiivista on ollut ne äidit, vaikka ne on selvästi itsekin vielä lapsia niin silti ovat ottaneet sen vastuun ja tarvittaessa osanneet hyväksyä myös sitä apua. Mulla kauhistuttaa välillä tässä iässä lapsen saaminen niin varmasti helppoa ei ole kun lapsi tulee vielä nuorempana. Poikaystäväni on ottanut asian rennosti. Minusta välillä jopa liian rennosti. En voi ymmärtää eikö pelota tai ressaa tulevaisuus ja miten pärjätään. Ehkä se tulee vastan sitten kun se vauva konkreettisesti on siinä. Tai ehkä tuo vain tietää että kyllä me pärjätään helpolla ja vaikealla mutta joka tapauksessa.

Huomentaa!

Tai no kello on 12 jo, mutta heräsin vasta. Ai tuli nukuttua niin hyvin.

Tällä viikolla mulla oli sokerirasitustesti. Täällä se tehdään kaikille raskaana oleville jotka täyttäneet 25-vuotta tai kuuluvat riskiryhmään. Se oli hirvein testi mikä mulle on raskauden aikana tehty. Mulla on joku rh negatiivinen tms. veriryhmä niin mulla piti sitä varten ottaa pari putkea verta.

Eli menin terveyskeskukseen aamulla ja olin ollut syömättä juomatta edellisestä päivästä klo.20 asti. Sitten otettiin 3 putkea verta (1sokerirasitusta+2rh-putkea) ja paastoverensokeri sormesta (joka oli 3,6). Sen jälkeen piti juoda 0,5l l jotain laimentuneelta limsalta maistuvaa litkua viiteen minuuttiin. Se teki mulle jo tiukkaa, koska oon hidas juomaan. Sen jälkeen pääsin odottelemaan. Multa kysyttiin haluanko makoilla vai istuskella. Olo oli ihan ok joten menin istumaan. 15min myöhemmin olo ei enää ollut ok. Tk:n vessassa puoli pyörtyneenä ja oksennus oli lähellä lentää. Kun pahin huimaus meni ohi menin makuulle tk:n johonkin lepohuoneeseen. Sieltä minut haettiin seuraavaan verikokeeseen. Niitä otetaan kerran tunnissa kahden tunnin ajan. Sen jälkeen taas makoilemaan. Tk täti kysyi haluanko että himmenetään valoja, varotin että saatan nukahtaa :D ja niihän siinä kävikin. Otin torkut ja sitten viimeinen verikoe. Olo oli kyllä harvinaisen piikitetty tuon jälkeen. Molemmat kädet teipissä ja vapiseva olo. Koko päivä meni tuon takia ihan pilalle, koska heikotti.

Sitten! saatiin ostettua vauvalle vaunut ja niiden pitäis tulla tänään. Odotan innolla! ja vähän pelollakin. Mitä jos ne ei ookkaan hyvät ja ollaan maksettu niistä jo? äää. mutta toivotaan parasta!

Käytiin eilen poikaystävän kans lastentarvikeliikkeissä katteleen mitä kaikkea sille pikkuselle pitäs hankkia ja vähän hintoja vertailemassa. Hankittavaa on vielä paljon -_- masentavaa olla köyhä näinä hetkinä.

Tällä viikolla en ole kun käveleskelly ja jumppailut. Oon viettänyt laiskan viikkoa! mutta tänään menen kyllä salille ja otan itseäni niskasta kiinni.

Massu on kasvanu taaaas hirmuseen tahtiin. Voisin laittaa parit kuvatkin tässä. Harmittaa kun en osaa tehä hienoa mahakuva osiota tänne erikseen, mutta tein jonkulaisen sivun tonne ku blogin yläkulmaan josta voi katella enemmän kuvia. Lähinnä itseeni varten, kun on kiva katella miten se maha muuttuu :) mutta tännekin pari kuvaa kuitenkin.

Tänään ois pippalot jonne tulossa paljon tuttuja. Olis ihana mennä, mutta toisaalta väsyttää hulluna ajatus lähteä kun muut siellä hieman alkoholia ottaa. Alkuraskaudessa jaksoin käydä baarissa ja istua iltaa selvinpäin ystävien seurassa, mutta nyt ei kyllä enää huvita. Osittain ehkä siksi että mikään hieno vaate ei mene päälle ja jos menee siinä näyttää makkaran kuoreen ahdetulta valaalta. Itselläni olisi myös vähän outo olo olla maha pystyssä baarissa vaikka eihän siinä mitään pahaa ole kunhan ei siellä mitään alkoholipitoista ota.

Ystäväni kysyi multa etteikö mulla tee tällä hetkellä mieli tehdä mitään semmosta mitä en enää voi kun vauva syntyy? (puhuttiin siis matkustelusta lähinnä). Mutta itseasiassa ei! kokisin enemmän vaivalloiseksi lähteä istumaan junassa pitkän matkan istumapaikoilla tai lentokoneessa korvat tukossa yläilmoissa. Sitten vieraassa kaupungisa kävellä ympäriinsä ja kiirehtiä, jalat ja selkä kipeänä. Kaiken lisäksi ei voisi tutustua yöelämään 100% eikä oikein shoppaillakaan koska joutuisi ostamaan äitiysvaatteita tai isoja vaatteita muuten vain. Meillä menee muutenkin kaikki rahat tällä hetkellä vauvaan, eikä se minua haittaa. Oon myös kunnon kotihiiri ja nautin eniten siitä kun perhe lähellä. Joten tuntuu että kaikista eniten saan tällä hetkellä siitä kun näen meidän ihanaa perhettä ja minun hassun ihania ystäviä :) Enkä edelleenkään koe että lapsi tulisi rajottamaan minun elämääni (vaikka tottakai se rajottaa!) mutta koitan nähdä asian positiviisen kannan. Aluksi tietenkin on rankempaa mutta on mulla välillä "vapaata" vauvastakin varmasti. Reissuja ja tuollaisia voi suunnitella joko lapsen kanssa tai lapsi hoidossa, vaikka tietenkin ottaa aikaa että pienen voi (ja malttaa) jättää hoitoon vähänkään pitemmäksi aikaa. Mutta kaikki me ihmiset ollaan niin erilaisia toisilla varmasti matka hammas kolottaa ja haluaisi tutustua koko maailmaan ennenkun vauva syntyy ja toiset meistä nauttii vaan siitä kotona olemisestakin.

Pitkästä aikaa pakko kertoa myös pikku ilonasta. Sillä oli eilen taas hauska päivä, meillä ei. Huomasin että kynsisaksien muovinen pää oli syöty, että eipä leikata enää niillä saksilla. Pääasia ettei koiralle kuitenkaan ollu käynyt mitään. Heräsin itse yölliseen wc reissuuni ja mietin mitä se koira keittiössä mutustelee niin mielissään. Ystävän puhelinhan siellä oli menosa parempiin suihin. Ilonalla on tullut ihme vaihe nappailla kaikkea tuolta matalalta sohva pöydältä. Siihen ei kestä oikeasti jättää mitään mikä ei syötäväksi saa joutua.  mutta.. on se niin rakas <3

I dont cry for yesterday, there is ordinary world, i will learn to survive

Meillä kotona on ollu taas hankalaa, en tiiä onko ollut kaikilla meillä neljällä (minä,poikaystävä,ilona ja vauva). Itelläni on hermot ollu kireällä ja väsyttäny. Ilona on kaiken lisäksi ollut ripulissa ja oon valvonu huolissani siitä. Nukun muutenki niitten vessassa ramppaamisten takia huonosti. Onneksi herra poikaystävä on huolehtinut ilonasta tämän päivän ja otinkin kunnon päiväunet sen kunniaksi. Tietenkin oon paasannu "tutki sitten kakka" yms ihania juttuja. Ja kysellyt Tilapäis KaPolta (Kakkapoliisin) raportit ulkoiluiden jälkeen. Eilinen veriripuli ilonalla säikäytti minut kunnolla ja olin tosiaan taas eläinlääkäriin lähössä. Sain itseni kuitenkin hillittyä, kun ilona on muuten on ollut pirteä oma itsensä. Tänään on ruokakin pienessä määrin maistunut. Mutta KaPon toiminta jatkuu, toivottavasti pikkusella ripsa loppu ja ei tarvis sen kans enää ressata. Eläinlääkäriin tietenkin lähdetään heti jos vielä veriripuli jatkuu ja/tai koiran kunto huononee.

Ilona on myös ottanut itselleen sängyssä uuden paikan. Jalkopää ei neidille enää kelpaisi vaan hän mielellään nukkuisi meidän keskellä ja vielä peiton alla. Isukin tai äidin kainalossa jos vain mahdollista. Eilen kuitenkin päätettiin nauttia toistemme seurasta ja ilona siirrettiin jalkopäähän. Se murtuneen ja päättäväisen näkösenä sieltä oli kömpimässä takaisin valtaamalleen alueelle. Jotenkin tuntuu että tästä on tulossa seuraava tahtojen taisto meidän perheessä nimittäin en suostu siihen että ryttykuono pääsee valitsemaan parhaan paikan sängyssä.

Salilla on käyty tyttöjen kanssa mikä on ollu tosi piristävää urheilu johon yhdistetty kavereiden näkeminen tekee hyvää. Pääsee kunnolla kertomaan ilosia juttuja ja samalla kitisemään niistä ärsyttävistä. Ja juokseminen on nyt jäänyt tauolle ja oon alkanu sitten kävelemään.

Tunnen itseni norsuksi. Minun vatsa on singahtanut entisestään. Puntarille en ole ees uskaltanu mennä. Näen uniakin siitä kuinka ahdas olo mulla on. Menispä tämä viimeiset kolme kuukautta nopeasti. Tosin just mietin, että tämä 6kk mikä tuntui ihan hiiiirveen pitkältä ajalta sillon kun kuuli raskaudesta. "ekat 6kk on varmasti kauheimmat!" mutta sekin tuntuu menneen hirmu nopeasti. Eiköhän nämä viimeisetkin sitten. Piristää lisäksi esim. tänään postissa saapuneet vauvan mehiläismobiili ja pinniksen reunuste (voih! niin söpöjä). Poikaystävän äiti oli meidän vauvalle sellaiset tilannut. Eniten nuissa piristää se perheiden tuki mikä meillä on ja kuinka kaikki on niin iloisia tästä vauvasta. Pikkusiskokin puhuu "meidän vauvasta" mutta niinhän se onkin. Ollaan niin perhe ihmisiä että oon entistä onnellisempi kun saan jakaa tämän ilon niin monen ihmisten kanssa. Tuollaset asiat saa unohtaan sen todellisuuden että venyn norsuksi, repeän kahtia ja valun verta viikko tolkulla. Toivottavasti unohdan nuo myös jatkossa että osaan nautiskella tästä mikä nyt on meneillään.

  Mulla haluttaa myös shoppailla koko ajan! Ja kaikkea hullua niinkun koti permanentti hiuksiin pyörii mielessä. Tiedän, että ne ovat super tuhoisia enkä uskalla (toivottavasti) sitä toteuttaa. Shoppailu ja kaikki uudet jutut jotenkin piristää mieltä! Tänään kuitenkin 40e pelikoneesta voittaneena lupasin, että nyt saan shoppailla jotain pientä, ihan turhaakin ilman huonoa omaatuntoa itselleni. En jaksanu kiertää kun kaksi kauppaa läpi ja luovutin. Ei minun päällä vaan näytä mikään hyvältä ja vaikka näyttäis niin ne tuntuu nihkeiltä. Käyn ostamassa oikeasti kohta college housut ja hupparin (kokoa XL vähintään ettei heti mee pieneksi!) ja lihmuan niissä siihen asti että räjähtää. Poikaystävä varmaan olisi myös onnellinen tästä seksikkäästä muodon muutoksesta, mutta voisinhan satsata ja ostaa vaikka erivärisiä college settejä piristykseksi! :-))

Ainiin ja äiti on irlannissa siskon luona joten mulla on tylsää. Yleensä soittelen äitille joka toinen päivä ja nyt jo viikon tauko. Ja pahinta on että koska äiti on siskon luona niin siskokin on kiireinen ja yleensä senkin kanssa jutellaan joka päivä ja kitistään kaikesta toisille. Nyt mulla ei oo ollu ketään netti kitinä kaveria ja oonkin sit tosiaan joutunu hankkiin oikeaa elämää ja näkeen muita ihmisiä. Sehän on ollu kivaa piristystä mutta alkaa oleen jo vähän ikävä siskoa ja mammaakin. Onneksi kohta arki on taas takaisin:D

Sitten pari kuvaa kun ilona halailee minun masua :> ja tietty minun erotiikkaa tihkuvat kalsarit eli ujoimpien kannattee peittää simmut. :D

päivät ne rullailee eteenpäin,

Aivan huomaamatta kulunu nyt aika!! Oon ollu ihmeen kiireinen koko alkuviikon enkä ehtiny päivittelemään blogiakaan vaikka katellu kyllä illalla että josko sitä tänään ehtis. Uni on kuitenkin vieny jo "aikaisin" voiton.

Koko viikon oon juossu salilla, hoitanu työkkäri hommia, käyny uimassa ja ystävien kans pyöriskelly. Tänään vielä sukulaisia ja nyt on kyllä väsyny olo. Huomenna nukun pitkään ilman mitään ressiä heräämisestä.

Sain kovalevylle viimeisetkin lataukset laitettua ja makuunin karkit toimitettua äitin luo. Äiti lähtee siis huomenna sinne irlantiin ja vie siskolle tuliaiseksi sarjoja ja irtokarkkeja. Sisko kertoi ettei siellä juuri ole semmosta karkki kulttuuria kun suomessa hehhe. tuskaista! Toivottavasti irtikset piristää vähän =)

Minun vatta on alkanu kasvamaan ihan urakalla. Ei tosiaan ole enään pikkumasu! Ajatella, että tästä tulee vielä kolminkertainen hyvällä tuurilla. Ihan perus kumartuminen, kun laittaa sukat jalkaan alkaa ottamaan vatsaan. Myös vaavelin liikkeet tuntuvat paljon selvemmin. Ennnen ne tuntui kun se potki iltaisin koska rauhottui itsekin. Tänäänki seisoin vesisateessa, kun oottelin kyytiä alkoi hymyilyttään hirmusesti kun vauva potkiskeli<3 Se ei välitä kyllä sateesta :)

Tänään näin myös sukulaisia ja olihan sekin mukavaa. Pitkästä aikaa serkkuakin. Meillä on kyllä niin mukava suku ja perhe tietenkin. Varsinkin äitin puolen suku on läheinen vaikka ei usein nähdäkkään. Jotenkin aina voi pyytää apua ja tukea mihin tahansa.

Nyt tulee kyllä tämmönen vähän sekava ja köpö päivitys kun oon vaan niin väsyny. Pakko mennä nukkuun ja homenna nukun kyllä _pitkään_.

Hyvää yötä kaikki :)