Meiän arki,

Reilussa viikossa meidän arki on muuttunut paljon. Enää ei nukuta pitkin päivää, ainakaan yhtä soittoa. Toisin kun osalla ystävistäni baareilu elämä jatkuu niin meillä tissuttelu on saanut ihan uuden merkityksen. Josta on seurannut ajoittaisia tissin arkautumisia.

Eilen kokeiltiin kenguruhoitoa vauvan kanssa ja se vaatii ehkä asentojen kanssa hiomista mutta pikkuhiljaa :) Pitää ottaa joku päi
vä uusi yritys.

http://www.ksshp.fi/public/default.aspx?contentid=2846&nodeid=24790

" Kenguruhoidossa vauva oppii tunnistamaan oman vanhempansa tuoksun ja tuntemaan kosketuksen koko ihollaan. Samalla vauva kuulee äidin tai isän sydämen äänet ja kohdusta tutut puheäänet. Lapsi saa näin kehityksensä kannalta tärkeitä kokemuksia. Samalla tuetaan vauvan ja vanhempien tutustumista toisiinsa."

Vaikka yleisistiähän tuota käytetään keskosilla niin miksipä ei myös meillä kun kuulostaa niin hyvältä jutulta eikä tarvita ku vauva, äiti/isä ja lämpöä! :)

 

Vauva arki ei ole ruusuilla tanssimista, mutta ei myöskään niin kamalaa mitä olin villeissä kuvitelmissa kuvitellut. Olin ajatellut että itken ja olen turhautunut koko ajan. Olen turhautunut ja itken, mutta vain kun olen väsynyt. Onneksi ollaan pystytty huolehtimaan että saan tarpeeksi unta. Meidän vauva on toistaseksi myös niin kiltti! Meillä ei ole vielä kertaakaan huudettu kurkkusuorana turhan takia eikä ikinä 5min pitempään. Ainoastaan vaipan vaihto, alasti riisuminen, pyllyn pesu, nälkä tai kylvetys aiheuttaa näitä tramaattisia itkahduksia. Ja nehän on täysin ymmärrettäviä. Ei tule itsellekään hepuli apua apua apuaaaa - olo kun tietää että ok, vauva itkee koska hän ei tykkää jostain jutusta mitä tehdään tai hänellä on nälkä. Ensimmäisinä päivinä sairaalassa kun vauva itki niin itse alkoi myös itkemään ja kauhea turhautuminen ja pelko kun ei tuntenut yhtään omaa lastaan, että mitä se pieni on vailla. Mutta eihän sitä voikkaan (tai ehkä jotku super äidit tunnistavat lapsensa tarpeet heti:)) mutta itsellä ainakin kestänyt aikaa tutustua pienokaiseen ja tutustuminen jatkuu päivä päivältä. Samalla vahvistuu meidän suhteemme.

Mutta loppujen lopuksi mulla on aivan huippu vauva <3 ja isukki joka auttelee kotona ja keksii aina uusia pieniä juttuja mitä voidaan vauvan kanssa kokeilla kun itsellä väsymyksen takia välillä mielikuvitus lyö vähän tyhjää :)

Ilona rakas bulldoggimme jota itkin sairaalassa (yhyy  mie tahon minun koiran tänne<3<3 surullista, tiedän.:D) On ottanu vauvan tosi hyvin vastaan! Ehkä välillä tuntuu ettei ilona oikein tiedä miten suhtautua vauveliin. Varsinkin jos tämä itkee! Ilona on myös mielellään lähellä kun imetän vauvaa. Se haluaa olla jalkopäässä tai tulla vähän nuuskuttelemaan pienokaista. Me ollaan rohkaistu sitä tutustumaan varovaisesti/hellästi vauvaan :) mutta ilona on paras "isosisko" <3

Tänään kävi neuvolatäti koti käynnillä ja toi meille lahjoja pampersilta ja ainulta :) Oikein kivoja pieniä juttuja sieltä löytyi mm. tuttipulloa, mulle rättejä:DD, vauvalle hammasharjaa yms :) Vauvan painokin oli lähtenyt nousemaan ensimmäisen vajaan viikon aikana 200-300g eli ei mitään huimaa mutta suunta ylös päin eli ei huolta että pikkuinen ei sais tarpeeksi ruokaa (go tissit!!)

Pakko sanoa että olen iloinen myös siitä, että paino on lähtenyt alas päin! sitähän tuli vatvottua koko raskaus ja panikoitua mitä tämä tuo tullessaan. No se toi +13-14kg en ole aivan varma viimeisistä päivistä :-D mutta nyt pudotettavaa pois 3kg ja olisin lähtöpainossa! :) ja syön kun norsu.

ja mitenniin se oma vauva on omasta mielestä kaikkein söpöin ihanin ja rakkain ja ja kaikkea muuta lässyläätä<3 mut meiän vauva vaan on!

 

Ja kaikki tapahtuiki niin nopeaa!

Perjantaina kuvittelin olevani mahataudissa kauheiden vatsaväänteiden kans. Kuitenkaan mitään epämääräistä ei tullut. Kivutkin loppui lauantaina hetkeksi mutta jatkui sitten. Ei ne mitään kauheita olleet, sellaisia kestettäviä. Tuli kuitenkin epäilys että vauvalla ei ois kaikki kunnossa ja muutkin sanoi että ei ole normaalia olla vattakivuissa ilman syytä paria päivää. Sunnuntai aamuna sitten su

ostuin lähtemään äitipolille tsekkaamaan tilanteen. No supistuksiahan ne oli ja vauva oli päättänyt että nyt minä tulen täältä ahtaasta akvaariosta pois. Noin 5-7h myöhemmin klo.14.53 minusta tuli sitten äiti sectiolla vauvan perätilan takia.

 Leikkaus meni hyvin ja kehuttiin että oikein olisi saanut videolle ottaa ja käyttää opetus materiaalina. Tikit on siistit ja haava lähteny hyvin paranemaan :) Leikkaus henkilökunta oli mukavia ja oli niin turvallinen olo kun voi olla sellaisessa tilanteessa :D

Muru näytt
i leikkaussalin vaatteissa ihan järettömän hyvältä! Taidetaan alkaa kotona leikkiin lääkäri leikkejä! :D

Ensimmäinen ilta ja seuraava päivä meni aivan kanttuvei maatessa sängyssä
osastolla. Kaikki nesteetkin pillin avulla ja ruoka oksetti yli kaiken. Kävin kuitenkin jaloillani ja katetri poistettiin. Pissaaminen kävi niin kipeää sen jälkeen että itku tuli. Mutta! kolmantena päivänä pystyin kävelemään jo ruokasaliin syömään ja käymään suihkussa itsenäisesti. 4pv voisin kehua olleeni jo melko ketterä ja opetelleeni vauvan hoidon alkeita paljon :) Sairaalassa aika kului tuskissa ja kyynelissä. Välillä oli ikävä kotiin murua ja ilonaa, toisena hetkenä itketti hormoonien takia kun vauvan imetys ei onnistu, välillä vaan tuntui että oli epäonnistunu kaikessa. Onneksi sen jälkeen tilanne rauhottui ja loput päivät meni (tottakai välillä hepuloidessa!) mutta paljon iloisemmalla mielellä:)

 

perjantaina saatiin lupa lähteä kotiin ja voi sitä onnea <3 Kaikkia hassuja kommelluksia matkalla tapahtui kyllä ja ukko riepu oli puettu liian isoihin vaatteisiin ja säälitti niin pirusti kattoa sitä niissä jättiläis toppapuvuissa. En vie sitä ulos ennenku sillä on oman kokoset vaatteet!

Eka yö jännitti hulluna, mutta kaikki meni hienosti :) ukko oli kiltisti ja mulla pysyi maltti hyvin. Saatiin nukuttua 2-4h pätkiä ja päivänkin jaksoi sitten ihan kivasti. Pääsin käymään jopa kaupassa ja pikkumies jäi isukin hoitoon. Oli tosin nukkunut koko sen ajan :D mutta silti. Mulla on maailman lutusin lapsi <3

 

 

huomenta vaan,

Oon heränny tunti sitten 05 aamulla, taas. Nukun koko ajan. Olen älyttömän väsynyt. Parin päivän sisällä olen varmaan ollut 4-8h hereillä. Lisäksi mulla on joka päivä mahan kipeä enemmän tai vähemmän joten ei tee mieli juuri liikkua missään. Oon miettiny oisko se närästystä. :( No tänään on neuvola joten pitää siellä kysellä. Maha kivut alkoi sen ulkoisen käännön yrityksen jälkeen joten mietin että ehkä vauva jotenkin siirtyi painamaan jotakin huonoa kohtaa mahassa? tai ehkä se vaan oli sattumaa kun viikkoja alkaa kuitenkin olemaan niin paljon kasassa, että mahassa on ahdasta joka tapauksessa.

Muuten vauva on liikkunut todella hyvin ja liikkeet tuntuu selvästi. En osaa itse arvioida onko vauva vielä väärinpäin, uskon että on. Isoimmat liikkeet tuntuu edelleen alavatsassa. Jännittää jos se päättääkin nyt viimeisen 2vk aikana kääntyä ja en saakkaan sectiota. Alatiesynnytys olisi tietenkin ihanteellisin, mutta nyt kun olen ehtinyt mielessäni kerrata että synnytys tapahtuu sectiolla niin jos synnytystapa sitten viime metrillä vaihtuukin niin se tuntuu hieman hypyltä tuntemattomaan. Sitähän se olisi joka tapauksessa mutta entistä isompi hyppy. Mie vielä olen semmonen, että yleensäkin haluan tutkia asiaa mihin oon ryhtymässä tarkoin ennen kun se tapahtuu. Olen lukenut esitteen leikkauksesta varmaan sata kertaa ja kerrannut mielessä mitä kaikkea pitää kysyä tiistaina lääkkäriltä. Esite oli minusta hyvä, kertoi tarkasti mitä tapahtuu, mitä tapahtuu sitten leikkauksen jälkeen jne. Lisäksi sain toisen esitteen kivunhoidosta mikä tietenkin tulee olemaan iso osa sitten toipumista.

Kävin salillakin pitkästä aikaa ja ei se kyllä enää tuntunut ihan yhtä mukavalta kun ennen. :D Oma olo laitteissa tuntui todella ahtaalta ja siirtyminen laitteesta toiseen kauheaa pungerrusta. Ajattelin jos saisin kerran vielä ennen synnytystä käytyä ja samalla jätän salikortin hyllylle odottelemaan kevättä/syksyä riippuen toipumisesta, fiiliksestä ja uuden elämän ajankäyttö järjestelyjen onnistumisesta :)

Saatiin vihdoin raahattua meiltä pois eteisestä ylimääräiset hyllyt, pöydät ja nojatuoli. huh helpotti mieltä. Ajattelin ettei ehditä ja sitten kiva yrittää sovittaa vaunuja ahtaassa eteisessä. Nyt pitäisi vielä saada suursiivous tehtyä. Lisäksi tietenkin vauvan vaatteiden silitys vielä odottelee, mutta sitä suuniteltiinkin vklopun projektiksi.

Omat olot väsymyksen ja mahakivun ohella on aika tukalat. Aiemminkin ison vatsan kans välillä itku tuli kun ei kenkiä/sukkia saanu jalkaan. Nyt siihen lisänä on turvotukset ja vatsa entistä isompi. Mieli on herkempi niin oivoivoi. Tuon tuostakin alkaa itkemään tai kiukustuu. Haluttas vaan makoilla sängyssä ja näyttää röllipeikolta siihen asti kunnes vauva syntyy. Aika huolellahan mie olen kyllä vaan makoillutkin.^_^ kuljeskelen karsea fleecehaalari päällä ja nallekaulahuivi kaupassakin. Pikkuveli onneksi lohdutti että raskaana saakin näyttää vähän räjähtäneeltä. Ainiin ja sängyssä kääntyminen on niin ihanaa kun kuulostaa 70v rekkamieheltä joka ei ole liikkunut 10vuoteen. Ihmettelen suuresti miten muru pystyy nukkumaan hyvät yöunet minun viehättävässä seurassani siellä sängyssä. Hyvä vaan tietenkin että pystyy :-D



Lisäksi voisin päivittää tähän sitten päivällä neuvolajutut :

yllätys pyllätys neuvolassa! +synnytystapa arvio

Keskiviikkona pääsin synnytysarvioon jota tietenkin odottaa aina kauhulla ja samalla iloisella jännityksellä. Onko mitään muutoksia tapahtunut? No olihan niitä! kohtu oli yhdelle sormelle auki, kanava hieman pehmennyt. Vauvan liikkeet hyvät, pissapuhdas yms. kaikki hyvin. Lääkäri tunnustellessa vaan alkoi epäilemään oliko vauva sittenkään raivotarjonnassa niinkun monta viikkoa luultu. Päästiin sitten ultraan kurkistelemaan tilannetta ja siellähän se poika istui väärinpäin. Neuvolasta laitettiin samantien lähete LKS keskussairaalaan tarkempiin tutkimuksiin asian tiimoilta. Meille luvattiin että aika tulisi mahdollisimman pian ja lks soitettaisiin. Me lähdettiin sitten jatkamaan matkaa keskustaan hoitamaan asioita ja käytiin kirpparit kiertelemässä murun kans. Löydettiin saunapesuvehkeet :-D Kotona huomasin että olin alkanut vuotamaan hieman verta ja alaselkä kipuili. Soitin neuvolaan ja äitipuolelle (joka töissä neuvolassa) että onkos huolestuttavaa. Sain samat neuvot molemmilta suunnitelta: tarkkailla tilannetta, lähtö sairaalaan jos vuoto runsastuu tai supistukset alkavat.

Lks kans otti yhteyttä ja saatiin 10.30 seuraavalle päivälle aika tutkimuksiin vauvan perätilan tiimoilta. Otin päiväunet ja iltaan mennessä vuoto oli rauhottunu samoin selkäkipu. Ei synnytetty sitten vielä sinä yönä. :-D

Yön nukuin huonosti ja näin koko ajan painajaisia tulevasta vauvan käännöstä. Olin varma että kaikki menee huonosti ja se käy niin kipeää että itku tulee, kun väkisin vauvaa väännetään. Aamulla sitten herättiin ja lähdettiin kohti LKS.

Ilmottautumisen jälkeen aika nopeasti meidät laitettiin sydänkäyrään jossa näkyi vauvan syke, minun syke ja mahdolliset supistelut. Olin kuvitellut ettei mulla ole ollut harjotussupistuksia ollenkaan. Kappas vain selvisi että vauvan isommat "mylvivät liikkeet" ovatki olleet supistuksia. hehe. kunnon palikka sitä vissiin on :-D mutta ei ne ole mitenkään kivuliaita niin mistä sitä tietää! Sydänkäyrät oli hyvät ja vauva vastaa supistuksiinki hyvin :) 20min seurailun jälkeen meidät laitettiin taas odottelemaan. Sitten vuorossa oli vauvan mittailua ultralla ja tarkistettiin vielä mitenpäin se siellä on. Ulkoapäin kokeilemalla sitä ei erottanut edes lääkäri. Vauva oli normikoinen ja paino arvio nyt oli 2,9kg, synnytyskoko arvio 3,5kg eli normaalikokoinen pojuli pitäs olla tulossa. Väärinpäin se siellä istuskeli edelleen. Lääkäri sitten kertoi perätilasynnytyksetä, sektiosta ja kääntämisen yrityksestä. Käänteminen alotettiin ja toinen lääkäri/hoitaja ultrasi vauvan sydäntä kokoajan samalla kun lääkäri yritti vauvaa pyllystä "nostaa" ja saada kääntymään. Vauvaa ei väkisin väännetty vaan yritettiin hieman suuntaa antaa. Itselle tämä ei käyny varsinaisesti kipeää mutta pirun epämukavalta se tuntui. Vaikea kuvailla sitä tunnetta vatsan pohjassa iljettävä, kouristava, puristava mhm. No vauva ei kuitenkaan suostunut kääntymään ja lääkärikin veikkasi että siellä oltiin istuttu pylly kiinni lantiossa jo vähän pitempään. Hirveästi toivoa ei annettu, että vauva käännähtäisi itsestään enää näillä viikoilla. Meille annettiin harkinta aikaa maanantaihin asti halutaanko kokeilla perätilasynnytystä alateitse vai valitaanko sektio.

Lääkäri puhui perätilasynnytyksestä positiivisesti ja kertoi, että meidän vauva on hyvässä asennossa siihenkin synnytykseen. Pyllyn tuleminen ei ole naiselle välttämättä edes yhtä kivuliasta kun kovan päälaen. Kuitenkin perätilasynnytyksessä riskit vauvalle on suuremmat kun taas sektiossa äidille. Kuitenkin molemmissa on ammattilaiset mukana ja tilannetta seurataan tarkasti. Nyt pitäisi sitten tehdä päätös kumpi synnytystapa me valitaan.

Itsellä oli aiemmin ehdoton 1. vaihtoehto alatiesynnytys. Sektio ei houkuttanut. En osannut kuitenkaan edes odottaa perätilasynnytys mahdollisuutta. Rehellisesti sanottuna sekään ei oikein ensisynnyttäjänä minua houkuta. Luultavasti jopa vähemmän kun sektio. Poikaystävä on sektion kannalla vaikka tietää, että siitä tulee pitempi toipumisaika. Perätilasynnytyksessä epäilyttää myös jos vauvalle sattuu jotain tai se suuri mahdollisuus ettei synnytys etene joustavasti ja joudumme kaikesta huolimatta sektioon. Joten etsimme vielä lisää tietoa&kokemuksia netistä ja kyselemme tutuilta molemmista ja teemme päätöksen sitten vaikka tällä hetkellä sektioon luultavasti päädytään.