Ja kaikki tapahtuiki niin nopeaa!

Perjantaina kuvittelin olevani mahataudissa kauheiden vatsaväänteiden kans. Kuitenkaan mitään epämääräistä ei tullut. Kivutkin loppui lauantaina hetkeksi mutta jatkui sitten. Ei ne mitään kauheita olleet, sellaisia kestettäviä. Tuli kuitenkin epäilys että vauvalla ei ois kaikki kunnossa ja muutkin sanoi että ei ole normaalia olla vattakivuissa ilman syytä paria päivää. Sunnuntai aamuna sitten su

ostuin lähtemään äitipolille tsekkaamaan tilanteen. No supistuksiahan ne oli ja vauva oli päättänyt että nyt minä tulen täältä ahtaasta akvaariosta pois. Noin 5-7h myöhemmin klo.14.53 minusta tuli sitten äiti sectiolla vauvan perätilan takia.

 Leikkaus meni hyvin ja kehuttiin että oikein olisi saanut videolle ottaa ja käyttää opetus materiaalina. Tikit on siistit ja haava lähteny hyvin paranemaan :) Leikkaus henkilökunta oli mukavia ja oli niin turvallinen olo kun voi olla sellaisessa tilanteessa :D

Muru näytt
i leikkaussalin vaatteissa ihan järettömän hyvältä! Taidetaan alkaa kotona leikkiin lääkäri leikkejä! :D

Ensimmäinen ilta ja seuraava päivä meni aivan kanttuvei maatessa sängyssä
osastolla. Kaikki nesteetkin pillin avulla ja ruoka oksetti yli kaiken. Kävin kuitenkin jaloillani ja katetri poistettiin. Pissaaminen kävi niin kipeää sen jälkeen että itku tuli. Mutta! kolmantena päivänä pystyin kävelemään jo ruokasaliin syömään ja käymään suihkussa itsenäisesti. 4pv voisin kehua olleeni jo melko ketterä ja opetelleeni vauvan hoidon alkeita paljon :) Sairaalassa aika kului tuskissa ja kyynelissä. Välillä oli ikävä kotiin murua ja ilonaa, toisena hetkenä itketti hormoonien takia kun vauvan imetys ei onnistu, välillä vaan tuntui että oli epäonnistunu kaikessa. Onneksi sen jälkeen tilanne rauhottui ja loput päivät meni (tottakai välillä hepuloidessa!) mutta paljon iloisemmalla mielellä:)

 

perjantaina saatiin lupa lähteä kotiin ja voi sitä onnea <3 Kaikkia hassuja kommelluksia matkalla tapahtui kyllä ja ukko riepu oli puettu liian isoihin vaatteisiin ja säälitti niin pirusti kattoa sitä niissä jättiläis toppapuvuissa. En vie sitä ulos ennenku sillä on oman kokoset vaatteet!

Eka yö jännitti hulluna, mutta kaikki meni hienosti :) ukko oli kiltisti ja mulla pysyi maltti hyvin. Saatiin nukuttua 2-4h pätkiä ja päivänkin jaksoi sitten ihan kivasti. Pääsin käymään jopa kaupassa ja pikkumies jäi isukin hoitoon. Oli tosin nukkunut koko sen ajan :D mutta silti. Mulla on maailman lutusin lapsi <3

 

 

Landeviikonloppu,

Maalla vietettiin vkloppua ja oli kyllä ihanaa. Käytiin pitkällä kävelyllä ja saunottiin. Oli kiva nähä isukkia ja hänen vaimoonsaki :) Meillä on kyllä kotona parhaat kotiruuat. Ne kaikki kastikkeet ruuissa yms. niin meheviä!! kotona aina kun tekee niin "plääh" se on vaan ruokaa jota syö. Maalla siitä nauttii kunnolla. Syömisen ilo ja tietenki herkuttelun myös.

Koirakin nauttii siellä olosta ihan 100%. Ilona leikkii meidän hirvikoirien kanssa ja saalistelee harakoita. Ilonalla myös huomaa kunnon vahti vietin siellä. Se paimentaa meiän pihaa ihan mielissään ja kertoo kaikista "epäilyttävistä" äänistä, autoista, naapureista :D Lisäksi meiän isukki on ihan ihastunut ilonaan ja lässyttää sille vähän väliä. Yrittää opettaa uusia temppuja ja vie ilonan aina autoajelulle katseleen poroja. :) Mikäs siinä koiralla nautiskellessa kunnon maalaiselämästä.


Ihanaa kun on alkanu kaikki pissis-sarjat! Tänään kattelin greyn anatomian <3 Pitäis vielä ladata siskolle sarjoja irlantiin vietäväksi. Äiti lähtee sinne viikon päästä lomailemaan. Harmittaa itellä hirmusesti kun jää irlannin reissu välistä. Olis ollu maailman parasta sinne lähteä. Mutta se on kuitenkin rahaa vievä reissu ja sitä ei ole nyt ylimääräistä kun vauvalle pitää hankkia kaikkea mahollista. Lisäksi en voisi shoppailla enkä käydä edes yöelämää katsastamassa. Tietenki ois kiva nähä siskoa, mutta se tulee jouluksi jo kotiin niin ehkä mie vain oottelen. :)

maha kasvaa minusta hirveään tahtiin! varsinki kun iteltä pituutta löytyy 156,5cm niin olo tuntuu plussa pallolta jo nyt. Vielä 4kk pitäis kasvatella tätä. Veikkaan että tulee aika tukalat paikat loppu vaiheessa. Nautin tosiaan liikkumisesta ja tykkään tehdä itse kaikki. Itkupotkuraivat edessä kun joutuu menemään istualteen kun laittaa kengät jalkaan :D ja sängystä nouseminen pissille joka yö, monesti :(( mutta on tämä sen arvosta!!

vaavi potkii jo paljon ja liikkeet näkyy ulkoapäinkin. Viikonloppuna ihailtiin sitä ja puolisiskokin pääsi masua taputteleen. :)

Mietittiin baby showereita tai jotain sen tapaista, mutta saa nähdä jaksaako sitä alkaa järkkäileen. Olis kiva kyllä istua iltaa ystävien kans ja syödä herkkuja. Varsinkin kun saadaan vauvan huonetta vähän järkkäiltyä ja kämppääkin sisusteltua.

Minun elämä pyörii nyt vaan vauvan, ilonan ja kodin ympärillä joten päivät tuntuu hirveän samalaisilta. Sain onneksi työkkäriin ajan keskiviikkona ja menen sinne vähän arvioitavaksi, että pääsisinkö työharjotteluun ennen äitiysloman alkua. Saisin päiviin tekemistä ja se piristäis ennenkun alkaa sitten lomaileen.


Minua harmittaa kun meiän äitillä ei ole ollenkaan masu kuvia itestä. Olis kiva nähdä miltä äitin masu näytti kun se ootti minua tai sisaruksiani. Siksi oon ite yrittäny ottaa kuvia, mutta se on itekseen tosi vaikeaa! mulla ei oo kaukolaukasinta kameraan ja poikaystävä on laiskuri ottamaan kuvia. Mulla kaiken lisäksi aina nolottaa jos joku ottaa minusta kuvia. Joten ehkä myös ite välttelen sitä. Oon kuitenki muutamia kuvia napsinu ja nämä on rv22-23. Jos koittais vaikka sitten seuraavissa kuvissa panostaa enemmän. Olisi ehkä tulevaisuudessa lapsosella kiva katella, että siellä minä olin. :)

 

iskä innostui kuvaileen poroja :> Siellon meiänki poroi!

 

takasin rolloa kohti tie vie :)

 

 

 

ilonen tuleva isukki ja masu :-D

Eteenpäin,

Ympäri mennään ja yhteen tullaan. Poikaystäväni kanssa meillä on usein "tahtojen taistoa". Olemme molemmat vahvaluonteisia ja kyllä sanotaan kun joku asia miellytä. Pidän siitä poikaystävässäni. Tykkään, että saan oikeasti kuulla mitä mieltä hän on mistäkin asiasta vaikka joskus totuus vähän kirpaseekin. On se kiva jos joskus mielistellään, osataan joustaa tai annetaan periksi. (meillä molemmat vois muistaa tehdä nuita asioita useammin!). Kuitenkaan en vois kuvitella ketään muuta minun rinnalleni. Tänään viimeksi naureskeltiin, että olisinko voinut kuvitella silloin kun ekan kerran nähtiin (varmaan 4vuotta sitten, poikaystäväni pikkuveljeni seurassa) että olisin muutama vuosi myöhemmin maha pystyssä hänelle. Rehellisesti sanottuna ei olisi mieleenkään tullu, siis maha pystyssä oleminen. Olin suunitellu että haluan lapsen ehkä joskus.. 5 vuoden päästä. Näillä mennään nyt kuitenkin ja oon minua ei haittaa ollenkaan, että vauva tulee nyt. Oon onnellinen siitä.

Eilen vauvalla oli hiljainen päivä eikä potkuja tuntunut paljon. Olin jo hieman huolissani että mikä minun yleensä aktiivista potkiskelijaa väsyttää. Taisi olla vaan rankka liikunta päivä rauhotellut pikkustakin. Kävin salilla ja uimassa. Salilla varattiin perjantaille mulle uusi aika, jossa tehdään raskauteen sopiva saliohjelma. Sitä suositellaan sitten jatkamaan niin pitkään kun kykenee. Eli mulla menee varmaan lapsivesi kuntosalilla. Näin joskus untakin siitä, että pinnistin jossain laitteessa ja POKS! huijh. Ja uinti oli niin ihanaa! tuntui semmoselta rentoutuneelta ja virkeältä koko päivän. Mieli lepää.

Eilen käytiin myös ystäväni, hänen poikaystävän ja kaverin poikaystävän kaverin(haha kuinka pitkästi selitetty!) kanssa koiria mettässä ulkoiluttamassa. Mie niin nautin! se oli tosi hyvä reissu. Oli kiva jutella ystävän kanssa kaikkea ja nähdä koiran nauttivan. Rakas bulldoggi ja gorgit, mutta ei ilona kyllä porukasta yhtään erottunut. Jos jotenkin niin edukseen! ;-) Tuli taas kauhean hyvin toimeen kaikkien kanssa ja taisi vähän ihastuakkin toiseen poikakoiraan. Koko ajan sen yhden koiran kimpussa oli :) sitten kun pojat pistettiin naruun niin ilona riepu alkoi itkeen. Kotona sitten lohiaterian äärellä mieli kuitenkin parani :) Hyvä ruoka parempi mieli! Mie niin haluaisin lisää koiria <3

 

 Tänään on herkkupäivä ja oonkin syöny karkkia&vanukkaita Mmmmm! Vauvakin on ollut innoissaan ja potkunyrkkeily on taas päivän juttu! Itelläkin hyvä mieli kun vauva potkiskelee. Tulee semmonen helpotus, että kaikki on hyvin. Pystyn syömään herkkuja liikaa, siitä ollaan keskusteltu kotonakin että ei ole tosi! Oon karkkihammas sokerihiiri. Pikkusiskoni on samalainen. Siskon monesti ollaankin sitten huumorilla ja hieman vähemmällä välillä yritetty hillitä karkin syöntiä. Itsellä kun yritän lopettaa niin syön entistä enemmän. Sisko piettää kuukauden tauon ja sitten kun taas saa syödä niin se menee aivan yli. Kumpikaan keino ei toimi. Nyt sitten ollaan sellaisella että 3pv viikossa saa herkutella. Ja tähän asti se on pitänyt joten kuten. Mutta mikään ei vaan tuota niin kivaa oloa kun karkin syönti, varsinkin nyt kun ei muita nautintoaineita sovi käyttää. Pelottaa hieman sokerirasitustesti joka minulle raskauden takia tehdään 3-4vk päästä. hehhe. Varmaan luvut ihan kaakossa. Jos siellä sitten on huonot tulokset niin minun pitäisi vähentää runsaasti tätä mässäilyä. Mitähän siitäkin sitten tulee..:D kauhulla odotellaan.

 

netistä kopsattu herkkukuva -_- omom

Nyt tekemään raskausjumppa ja miettimään nukkumaan menoa pikkuhiljaa :) 

i want to live today well.

Jokseenkin kiva päivä. Nukuin niin myöhään taas, että hävettää sanoa. Noustiin sängystä klo.14.00. Valvoinkin toisaalta aika pitkään joten ihmekkös sitä, että nukuskelee. Poikaystävä teki aamulla mannapuuroa ja sitten kehtasi vielä yrittää jättää sitä minun keiteltäväksi! "mie teen tän sulle mutta voisikko keitellä sitä ku käyn suihkussa? ja tiskata meille astiat" eieiei. :D No jäi kyllä poikaystävälle mannapuurot. Sen jälkeen kateltiinki vähän bleachia. Ollaan katottu viikon sisään varmaan 50 jaksoa eli meillä ei paljon muuta elämää oo ollu. Sen jälkeen lähdin kaverin kans käymään kaupassa ostaan lasagne ainekset johon aattelin kokeilla lisätä tomaattimurskan, ja voivoi ko oli hyvää! Söin itteni niin täyteen, että nukahin. Matkalla kauppaan otettiin myös vähän kuvia joita voisin lisäillä tänne kohta. Rovaniemellä on syksy! ja luvattiin lappiin lunta, en tahdo! Syksy on paras vuodenaika joten kai se voi vielä kestää hieman pitempään?

 

 Sitten luin facebookista, että tuttavan koira oli menehtyny yhtääkkiä. Nousi niin merlin mieleen, että itkeminen alkoi. Syytän vähän hormoonejakin, mutta kipeää sen kaverin menetys tekee vieläkin. (koirani kuoli auto-onnettomuudessa maaliskuussa) Samoihin aikoihin kuulin olevani raskaana ensimmäisen sen kerran. Sain keskenmenon, mutta en osannut oikeastaan surra keskenmenoa, kun mielessä oli suru koirasta. Se koira oli kuitenkin ollut vierelläni kolme vuotta ja nähnyt surut kuin myös ilot. Koirat ovat mulle muutenkin erityisen läheisiä eläimiä. Ei mitään pelkkiä lemmikkejä vaan rakkaita perheenjäseniä. Sitten kun kuulee, että muille käynyt huonosti koiransa kanssa niin pystyy kyllä astumaan koiran omistajan kenkiin.

 

merlin elämäniloa täynnä<3

Sitten kuulin, että naapurin lapsen kaverin perheeseen otettu leonberginkoira!! Siitä kyllä kateellisuuden pisto tuntui! Ja kiinnostus! Haluaisin käydä tutustumassa tähän uuteen kaveriin, mutta valitettavasti perhe joka koiran otti ei ole minun tuttaviani. :( Kävin yhtenä vuonna koiranäyttelyssä ihastelemassa leonbergejä. Ne oli niin kilttejä, rauhallisia ja suuria! Olin ihan kun pikkutyttö joka sai pietellä koiraa ensimmäistä kertaa narussa:) Vielä minä oman sellaisen joskus saan.

Sitten ollaan tänään kateltu helistin.fi neuvolasta saatua DVD:tä.. kesto 140min. Saatiin katottua raskaus, ja synnytys. huh ja vielä sitä olis jäljellä. Ensinnäkin siitä on näyteltyjä kohtia (ps.salkkareitten kari näyttelee siinä isukkia) ja se nainen, sillä on joku tyyny/valevatsa! Asiahan siinä varmaan tärkein mutta oliskohan se nyt suuri vaiva ollut ottaa "näytteleen" oikeasti raskaana oleva nainen? Ne kohdat mitkä oli näytelty esim.mielialavaihtelut yms. oli niin köpöjä :( mutta siinä oli myös haastateltu perheitä jotka saaneet lapsen ja ne oli kiinnostavia ja mukavaa kuultavaa. No siinä on vielä yksi osa säästeltynä huomista varten.. jee. :D

Mulla tekee mieli pukeutua vain kunnon urheilu/jumppavaatteisiin. Kaikkeen joka on löysää eikä kiristele mistään kohtaa. Hävettää melkein kulkea jossain jumppahousuissa ja hupparissa kaupassakin. o^.^o
Vielä muutama kuva kun ilona niin innoissaan oli ulkoilemassa! :)

 

kiireisenä ulko-ovella:)

 

ja viimesenä minä huppareissani :D 

 

pitää olla pikkasen pläski?:)

Nukuttaa!

Aamu alkoi oikein mukavasti kun herättiin Ilonan kans joskus 10 aikoihin. Satoi vettä ja koiraa sai kiskoa naurussa, että neiti suostuisi tekemään pissikakit ulos. Hän ei sitten millään haluaisi kastua sateessa. Sisälle päästyämme paineltiin vielä nukkumaan hetkeksi. Suunitelmissa päivälle oli kuntosalia ja vaikka mitä, mutta vesisade ja pyöräily yhdistettynä ilman sadetakkia ei oikein innostanut.

Kävin kaupassa ruokaostoksilla ja samalla päätin uhrata pari euroa pelikoneeseen josta viime viikolla ansaitsin 30e! Nyt sama ystävällinen pelikone päätti lahjottaa minulle 15e :) Ehkä se aavistaa kuinka köyhimys olen ja haluaa hieman hemmotella minua? oi lähikaupan ystäväni näemme taas ensiviikolla.
  
Jännä kun viimeksi kirjottelin, että olisi mukavaa jos isukki tuntis vauvan liikkeet. Eilen illalla sitten oltiin menossa nukkuun ja alkoi taas vauvalla kauheat kuntonyrkkeilyt minun vattassa. Poikaystävä kokeili masua ja tunsi helposti liikkeet! wuhuu. Tuli sellainen isku todellisuudesta, että meinas ihan tulla tippa linssiin. Vaikka olenkin sanonut monelle, ettei tämä raskaus tunnu oikein "omalta jutulta" niin tälläiset hetket kyllä palkitsee.

Edelleen silti olen sitä mieltä, etten ole varma tuleeko tätä hommaa tehtyä uudelleen. Ehkä aika kultaa muistot. Ja toivottavasti hyvin. Ihanaa saada lapsi ja odotan jo innolla koska näen meidän pikkuisen ekan kerran täällä ulkopuolella maailmassa:) Mutta en todellakaan ole kokenut tätä raskautta ihanaksi ajaksi. Ajatus siitä että paisun vielä enemmän ja kaikesta tulee vaikeampaa (liikkuminen yms) rasittaa! Tissit tuntuu painavan tonnin kappaleelta ja vessassa saat juosta enemmän kun paperia riittää.

Synnytystä en vielä pelkää tai kammoa. Tietenkin ajatus komplikaatioista tai pahoista repeämisistä pelottaa. Mulle on kuitenkin siunattu vartalo jonka kuvittelen olevan aika soveltuvainen tähän koitokseen. heheh. Olen mallikkaissa mitoissa synnytykseen. :-D Vartaloni antaa periksi ja parantuu hyvin tai ainakin normaalisti. Toivon, että realistisella suhtautumisella synnytykseen en ressaa asiaa niin paljon, että siitä kehkeytyisi ongelma. Poikaystäväni on aika iso köriläs ja itsellänikin on siunatunut "suuret luut" :D joten hieman pelkään, että meidän vauva on joku pieni jättiläisen alku ja sen takia synnytys tulee olemaan tavallista tuskaisempi. Toivottavasti olen väärässä.

Pelottaa myös kivunlievitys. Pelkään että halvaannun tms epiduraalipiikistä jos sellaisen otan. Ilman kivunlievitystäkään en haluaisi synnyttää, koska silloin pelkään että väsyn siihen kipuun niin paljon etten jaksa ponnistaa tarpeeksi pitkään. Hammaslääkärissäkin välttelen puudutuksia, koska se piikki on niin inhottava! En pelkää kuitenkaan sitä piikkiä vaan sitä turtunutta tunnetta suussa. yäk. huoh, enköhän mie kuitenkin repsahda siihen epiduraaliin sitten :)