Meiän arki,

Reilussa viikossa meidän arki on muuttunut paljon. Enää ei nukuta pitkin päivää, ainakaan yhtä soittoa. Toisin kun osalla ystävistäni baareilu elämä jatkuu niin meillä tissuttelu on saanut ihan uuden merkityksen. Josta on seurannut ajoittaisia tissin arkautumisia.

Eilen kokeiltiin kenguruhoitoa vauvan kanssa ja se vaatii ehkä asentojen kanssa hiomista mutta pikkuhiljaa :) Pitää ottaa joku päi
vä uusi yritys.

http://www.ksshp.fi/public/default.aspx?contentid=2846&nodeid=24790

" Kenguruhoidossa vauva oppii tunnistamaan oman vanhempansa tuoksun ja tuntemaan kosketuksen koko ihollaan. Samalla vauva kuulee äidin tai isän sydämen äänet ja kohdusta tutut puheäänet. Lapsi saa näin kehityksensä kannalta tärkeitä kokemuksia. Samalla tuetaan vauvan ja vanhempien tutustumista toisiinsa."

Vaikka yleisistiähän tuota käytetään keskosilla niin miksipä ei myös meillä kun kuulostaa niin hyvältä jutulta eikä tarvita ku vauva, äiti/isä ja lämpöä! :)

 

Vauva arki ei ole ruusuilla tanssimista, mutta ei myöskään niin kamalaa mitä olin villeissä kuvitelmissa kuvitellut. Olin ajatellut että itken ja olen turhautunut koko ajan. Olen turhautunut ja itken, mutta vain kun olen väsynyt. Onneksi ollaan pystytty huolehtimaan että saan tarpeeksi unta. Meidän vauva on toistaseksi myös niin kiltti! Meillä ei ole vielä kertaakaan huudettu kurkkusuorana turhan takia eikä ikinä 5min pitempään. Ainoastaan vaipan vaihto, alasti riisuminen, pyllyn pesu, nälkä tai kylvetys aiheuttaa näitä tramaattisia itkahduksia. Ja nehän on täysin ymmärrettäviä. Ei tule itsellekään hepuli apua apua apuaaaa - olo kun tietää että ok, vauva itkee koska hän ei tykkää jostain jutusta mitä tehdään tai hänellä on nälkä. Ensimmäisinä päivinä sairaalassa kun vauva itki niin itse alkoi myös itkemään ja kauhea turhautuminen ja pelko kun ei tuntenut yhtään omaa lastaan, että mitä se pieni on vailla. Mutta eihän sitä voikkaan (tai ehkä jotku super äidit tunnistavat lapsensa tarpeet heti:)) mutta itsellä ainakin kestänyt aikaa tutustua pienokaiseen ja tutustuminen jatkuu päivä päivältä. Samalla vahvistuu meidän suhteemme.

Mutta loppujen lopuksi mulla on aivan huippu vauva <3 ja isukki joka auttelee kotona ja keksii aina uusia pieniä juttuja mitä voidaan vauvan kanssa kokeilla kun itsellä väsymyksen takia välillä mielikuvitus lyö vähän tyhjää :)

Ilona rakas bulldoggimme jota itkin sairaalassa (yhyy  mie tahon minun koiran tänne<3<3 surullista, tiedän.:D) On ottanu vauvan tosi hyvin vastaan! Ehkä välillä tuntuu ettei ilona oikein tiedä miten suhtautua vauveliin. Varsinkin jos tämä itkee! Ilona on myös mielellään lähellä kun imetän vauvaa. Se haluaa olla jalkopäässä tai tulla vähän nuuskuttelemaan pienokaista. Me ollaan rohkaistu sitä tutustumaan varovaisesti/hellästi vauvaan :) mutta ilona on paras "isosisko" <3

Tänään kävi neuvolatäti koti käynnillä ja toi meille lahjoja pampersilta ja ainulta :) Oikein kivoja pieniä juttuja sieltä löytyi mm. tuttipulloa, mulle rättejä:DD, vauvalle hammasharjaa yms :) Vauvan painokin oli lähtenyt nousemaan ensimmäisen vajaan viikon aikana 200-300g eli ei mitään huimaa mutta suunta ylös päin eli ei huolta että pikkuinen ei sais tarpeeksi ruokaa (go tissit!!)

Pakko sanoa että olen iloinen myös siitä, että paino on lähtenyt alas päin! sitähän tuli vatvottua koko raskaus ja panikoitua mitä tämä tuo tullessaan. No se toi +13-14kg en ole aivan varma viimeisistä päivistä :-D mutta nyt pudotettavaa pois 3kg ja olisin lähtöpainossa! :) ja syön kun norsu.

ja mitenniin se oma vauva on omasta mielestä kaikkein söpöin ihanin ja rakkain ja ja kaikkea muuta lässyläätä<3 mut meiän vauva vaan on!