perjantai 19. lokakuuta 2012

Huomentaa!

Tai no kello on 12 jo, mutta heräsin vasta. Ai tuli nukuttua niin hyvin.

Tällä viikolla mulla oli sokerirasitustesti. Täällä se tehdään kaikille raskaana oleville jotka täyttäneet 25-vuotta tai kuuluvat riskiryhmään. Se oli hirvein testi mikä mulle on raskauden aikana tehty. Mulla on joku rh negatiivinen tms. veriryhmä niin mulla piti sitä varten ottaa pari putkea verta.

Eli menin terveyskeskukseen aamulla ja olin ollut syömättä juomatta edellisestä päivästä klo.20 asti. Sitten otettiin 3 putkea verta (1sokerirasitusta+2rh-putkea) ja paastoverensokeri sormesta (joka oli 3,6). Sen jälkeen piti juoda 0,5l l jotain laimentuneelta limsalta maistuvaa litkua viiteen minuuttiin. Se teki mulle jo tiukkaa, koska oon hidas juomaan. Sen jälkeen pääsin odottelemaan. Multa kysyttiin haluanko makoilla vai istuskella. Olo oli ihan ok joten menin istumaan. 15min myöhemmin olo ei enää ollut ok. Tk:n vessassa puoli pyörtyneenä ja oksennus oli lähellä lentää. Kun pahin huimaus meni ohi menin makuulle tk:n johonkin lepohuoneeseen. Sieltä minut haettiin seuraavaan verikokeeseen. Niitä otetaan kerran tunnissa kahden tunnin ajan. Sen jälkeen taas makoilemaan. Tk täti kysyi haluanko että himmenetään valoja, varotin että saatan nukahtaa :D ja niihän siinä kävikin. Otin torkut ja sitten viimeinen verikoe. Olo oli kyllä harvinaisen piikitetty tuon jälkeen. Molemmat kädet teipissä ja vapiseva olo. Koko päivä meni tuon takia ihan pilalle, koska heikotti.

Sitten! saatiin ostettua vauvalle vaunut ja niiden pitäis tulla tänään. Odotan innolla! ja vähän pelollakin. Mitä jos ne ei ookkaan hyvät ja ollaan maksettu niistä jo? äää. mutta toivotaan parasta!

Käytiin eilen poikaystävän kans lastentarvikeliikkeissä katteleen mitä kaikkea sille pikkuselle pitäs hankkia ja vähän hintoja vertailemassa. Hankittavaa on vielä paljon -_- masentavaa olla köyhä näinä hetkinä.

Tällä viikolla en ole kun käveleskelly ja jumppailut. Oon viettänyt laiskan viikkoa! mutta tänään menen kyllä salille ja otan itseäni niskasta kiinni.

Massu on kasvanu taaaas hirmuseen tahtiin. Voisin laittaa parit kuvatkin tässä. Harmittaa kun en osaa tehä hienoa mahakuva osiota tänne erikseen, mutta tein jonkulaisen sivun tonne ku blogin yläkulmaan josta voi katella enemmän kuvia. Lähinnä itseeni varten, kun on kiva katella miten se maha muuttuu :) mutta tännekin pari kuvaa kuitenkin.





Tänään ois pippalot jonne tulossa paljon tuttuja. Olis ihana mennä, mutta toisaalta väsyttää hulluna ajatus lähteä kun muut siellä hieman alkoholia ottaa. Alkuraskaudessa jaksoin käydä baarissa ja istua iltaa selvinpäin ystävien seurassa, mutta nyt ei kyllä enää huvita. Osittain ehkä siksi että mikään hieno vaate ei mene päälle ja jos menee siinä näyttää makkaran kuoreen ahdetulta valaalta. Itselläni olisi myös vähän outo olo olla maha pystyssä baarissa vaikka eihän siinä mitään pahaa ole kunhan ei siellä mitään alkoholipitoista ota.

Ystäväni kysyi multa etteikö mulla tee tällä hetkellä mieli tehdä mitään semmosta mitä en enää voi kun vauva syntyy? (puhuttiin siis matkustelusta lähinnä). Mutta itseasiassa ei! kokisin enemmän vaivalloiseksi lähteä istumaan junassa pitkän matkan istumapaikoilla tai lentokoneessa korvat tukossa yläilmoissa. Sitten vieraassa kaupungisa kävellä ympäriinsä ja kiirehtiä, jalat ja selkä kipeänä. Kaiken lisäksi ei voisi tutustua yöelämään 100% eikä oikein shoppaillakaan koska joutuisi ostamaan äitiysvaatteita tai isoja vaatteita muuten vain. Meillä menee muutenkin kaikki rahat tällä hetkellä vauvaan, eikä se minua haittaa. Oon myös kunnon kotihiiri ja nautin eniten siitä kun perhe lähellä. Joten tuntuu että kaikista eniten saan tällä hetkellä siitä kun näen meidän ihanaa perhettä ja minun hassun ihania ystäviä :) Enkä edelleenkään koe että lapsi tulisi rajottamaan minun elämääni (vaikka tottakai se rajottaa!) mutta koitan nähdä asian positiviisen kannan. Aluksi tietenkin on rankempaa mutta on mulla välillä "vapaata" vauvastakin varmasti. Reissuja ja tuollaisia voi suunnitella joko lapsen kanssa tai lapsi hoidossa, vaikka tietenkin ottaa aikaa että pienen voi (ja malttaa) jättää hoitoon vähänkään pitemmäksi aikaa. Mutta kaikki me ihmiset ollaan niin erilaisia toisilla varmasti matka hammas kolottaa ja haluaisi tutustua koko maailmaan ennenkun vauva syntyy ja toiset meistä nauttii vaan siitä kotona olemisestakin.

Pitkästä aikaa pakko kertoa myös pikku ilonasta. Sillä oli eilen taas hauska päivä, meillä ei. Huomasin että kynsisaksien muovinen pää oli syöty, että eipä leikata enää niillä saksilla. Pääasia ettei koiralle kuitenkaan ollu käynyt mitään. Heräsin itse yölliseen wc reissuuni ja mietin mitä se koira keittiössä mutustelee niin mielissään. Ystävän puhelinhan siellä oli menosa parempiin suihin. Ilonalla on tullut ihme vaihe nappailla kaikkea tuolta matalalta sohva pöydältä. Siihen ei kestä oikeasti jättää mitään mikä ei syötäväksi saa joutua.  mutta.. on se niin rakas <3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti