keskiviikko 10. lokakuuta 2012

I dont cry for yesterday, there is ordinary world, i will learn to survive

Meillä kotona on ollu taas hankalaa, en tiiä onko ollut kaikilla meillä neljällä (minä,poikaystävä,ilona ja vauva). Itelläni on hermot ollu kireällä ja väsyttäny. Ilona on kaiken lisäksi ollut ripulissa ja oon valvonu huolissani siitä. Nukun muutenki niitten vessassa ramppaamisten takia huonosti. Onneksi herra poikaystävä on huolehtinut ilonasta tämän päivän ja otinkin kunnon päiväunet sen kunniaksi. Tietenkin oon paasannu "tutki sitten kakka" yms ihania juttuja. Ja kysellyt Tilapäis KaPolta (Kakkapoliisin) raportit ulkoiluiden jälkeen. Eilinen veriripuli ilonalla säikäytti minut kunnolla ja olin tosiaan taas eläinlääkäriin lähössä. Sain itseni kuitenkin hillittyä, kun ilona on muuten on ollut pirteä oma itsensä. Tänään on ruokakin pienessä määrin maistunut. Mutta KaPon toiminta jatkuu, toivottavasti pikkusella ripsa loppu ja ei tarvis sen kans enää ressata. Eläinlääkäriin tietenkin lähdetään heti jos vielä veriripuli jatkuu ja/tai koiran kunto huononee.

Ilona on myös ottanut itselleen sängyssä uuden paikan. Jalkopää ei neidille enää kelpaisi vaan hän mielellään nukkuisi meidän keskellä ja vielä peiton alla. Isukin tai äidin kainalossa jos vain mahdollista. Eilen kuitenkin päätettiin nauttia toistemme seurasta ja ilona siirrettiin jalkopäähän. Se murtuneen ja päättäväisen näkösenä sieltä oli kömpimässä takaisin valtaamalleen alueelle. Jotenkin tuntuu että tästä on tulossa seuraava tahtojen taisto meidän perheessä nimittäin en suostu siihen että ryttykuono pääsee valitsemaan parhaan paikan sängyssä.

Salilla on käyty tyttöjen kanssa mikä on ollu tosi piristävää urheilu johon yhdistetty kavereiden näkeminen tekee hyvää. Pääsee kunnolla kertomaan ilosia juttuja ja samalla kitisemään niistä ärsyttävistä. Ja juokseminen on nyt jäänyt tauolle ja oon alkanu sitten kävelemään.

Tunnen itseni norsuksi. Minun vatsa on singahtanut entisestään. Puntarille en ole ees uskaltanu mennä. Näen uniakin siitä kuinka ahdas olo mulla on. Menispä tämä viimeiset kolme kuukautta nopeasti. Tosin just mietin, että tämä 6kk mikä tuntui ihan hiiiirveen pitkältä ajalta sillon kun kuuli raskaudesta. "ekat 6kk on varmasti kauheimmat!" mutta sekin tuntuu menneen hirmu nopeasti. Eiköhän nämä viimeisetkin sitten. Piristää lisäksi esim. tänään postissa saapuneet vauvan mehiläismobiili ja pinniksen reunuste (voih! niin söpöjä). Poikaystävän äiti oli meidän vauvalle sellaiset tilannut. Eniten nuissa piristää se perheiden tuki mikä meillä on ja kuinka kaikki on niin iloisia tästä vauvasta. Pikkusiskokin puhuu "meidän vauvasta" mutta niinhän se onkin. Ollaan niin perhe ihmisiä että oon entistä onnellisempi kun saan jakaa tämän ilon niin monen ihmisten kanssa. Tuollaset asiat saa unohtaan sen todellisuuden että venyn norsuksi, repeän kahtia ja valun verta viikko tolkulla. Toivottavasti unohdan nuo myös jatkossa että osaan nautiskella tästä mikä nyt on meneillään.


  Mulla haluttaa myös shoppailla koko ajan! Ja kaikkea hullua niinkun koti permanentti hiuksiin pyörii mielessä. Tiedän, että ne ovat super tuhoisia enkä uskalla (toivottavasti) sitä toteuttaa. Shoppailu ja kaikki uudet jutut jotenkin piristää mieltä! Tänään kuitenkin 40e pelikoneesta voittaneena lupasin, että nyt saan shoppailla jotain pientä, ihan turhaakin ilman huonoa omaatuntoa itselleni. En jaksanu kiertää kun kaksi kauppaa läpi ja luovutin. Ei minun päällä vaan näytä mikään hyvältä ja vaikka näyttäis niin ne tuntuu nihkeiltä. Käyn ostamassa oikeasti kohta college housut ja hupparin (kokoa XL vähintään ettei heti mee pieneksi!) ja lihmuan niissä siihen asti että räjähtää. Poikaystävä varmaan olisi myös onnellinen tästä seksikkäästä muodon muutoksesta, mutta voisinhan satsata ja ostaa vaikka erivärisiä college settejä piristykseksi! :-))

Ainiin ja äiti on irlannissa siskon luona joten mulla on tylsää. Yleensä soittelen äitille joka toinen päivä ja nyt jo viikon tauko. Ja pahinta on että koska äiti on siskon luona niin siskokin on kiireinen ja yleensä senkin kanssa jutellaan joka päivä ja kitistään kaikesta toisille. Nyt mulla ei oo ollu ketään netti kitinä kaveria ja oonkin sit tosiaan joutunu hankkiin oikeaa elämää ja näkeen muita ihmisiä. Sehän on ollu kivaa piristystä mutta alkaa oleen jo vähän ikävä siskoa ja mammaakin. Onneksi kohta arki on taas takaisin:D

Sitten pari kuvaa kun ilona halailee minun masua :> ja tietty minun erotiikkaa tihkuvat kalsarit eli ujoimpien kannattee peittää simmut. :D






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti