Huomenna lähdetään ikeaan ja toivoisin löytäväni sieltä pinnasängyn. Haluaisin saada kaikki isoimmat ostokset pois alta että voisi sitten pikkuhiljaa hankkia ne pienemmät hankinnat. Itse en todellakaan ole kiirehtinyt hankitojen kanssa ja vasta keskiviikkoisessa neuvolassa tajusin, ettei ole oikeasti enää pitkä aika että pikkunen tulee. Ikean reissua ootan muutenkin koska lähdetään sinne tyttöporukalla. Harvoin tehdään mitään reissuja, edes pieniä joten tämmönen on todella ihanaa vaikka ei mitään isompaa ostettavaa olisikaan.
Vielä ensikuussa on normaalisti kerran kk neuvola, mutta sitten alkaa tihennetyt käynnit kahden viikon välein. hui. Ja perhevalmennukseenkin saatiin aika. Ensimmäisellä kerralla aiheena on raskauden loppuaika, synnytys, babyblues ja masennus. Toisella tapaamisella äiti- ja isä ryhmät, imetys, isyys ja lastenhoito. Ja viimeisellä kerralla käydään tutustumassa LKS eli sairaalaan jossa synnytetään. Tietenkin eniten odotan tuota viimeistä tutustumis kertaa :D tapaamiset kestää n.2h ja sinne tulee muitakin samassa siunatussa tilassa olevia ihmisiä. Perhevalmennus on ensimmäistä lastaan odottaville tarkoitettu.
Muutenkin neuvola keikka meni hyvin ja lääkärin tarkastus oli samassa yhteydessä. Minun rauta-arvot oli taas laskenu ja jouduin kuurille. Paino oli noussut tasaisesti ja normaalisti. Kohtu oli 23,5cm ja vauvan sydämen sykkeet 140 :)
Raskausoireet mulla on vähentyneet tai korvautuneet toisilla oireilla. Liitoskipuja ei ole viime aikoina ollut, mutta vauva yltää jo lähelle hengityselimistöä ja se tuottaa tietyissä asennoissa ikävän olon itselle. Alkaa ihan ahdistamaan välillä kun ei saa kunnolla hengitettyä. Toinen hauskuus on pissaaminen, on niin hauska käydä 4-5kertaa yöllä pissalla. Onneksi sentään nukahdan sen jälkeen uudelleen. Sitten alaselkään on alkanut sattumaan kun kumarran esim. laitan kenkiä jalkaan niin aiaijaii kun vihloo. Mutta selviän nuiden oireiden kanssa helposti ja ne ei vielä haittaa minun arkeakaan paljon. Kiloja tulee ja vatsa kasvaa. Mutta alan olemaan onnellisempi pallerostani. Tunnen itseni edelleen ajoittain sotanorsuksi, mutta koska vatsa nyt selvästi näkyy niin on helpompi kohdistaa painon nousua siihen. Ja ajatella että se on luonnollista. Alkuraskaus oli kauheaa tressaamista, ettei halunnut yhtään ylimääräistä kiloja ja varsinkaan sinne missä ne ensimmäisenä näkyi: jalat ja levenevä lantio. pffh. vauvamasukuviakin taidan lisätä sinne omalle sivullensa.
Kelan äitiyspakkaus on tullut postiin ja nyt vaan oottelen, että saisin sen pian käsiini. Haluan jo hivelemään kaikkia ihania pikku vaatteita :) Enskerralla sitten myös kuvia äitiyspakkauksesta.
Ja rakas ilona, Oltiin just saatu sen maha kuntoon ja ripuli loppuun. Viikko ehdittiinki elämään rauhallista aikaa kakka saralla ja kapo (kakkapoliisi) sai levätä. Erehdyin kuitenkin ostamaan sille luun ja aamulla olikin sitten mukava herätä kunnon ripuli hajuihin jotka oli levittäytyneet pitkin asuntoa. hyhh. Ja ei muuta kun luutu käteen ja rappaamaan mattoja ja lattioita. Koiraa itseä tämä ei taas tunnu haittaavan, onneksi. Pirteä oma itsensä ja jaksanut kantaa jokaisen minun vaatteet makuhuoneen lattialta yksitellen olohuoneeseen. Ehkä ilonakin rakentaa hieman pesää vauvan tuloa varten?
Pesän rakennuksesta puheen ollen mulla on kauhea motivaatio puutos siivoukseen. Meidän kämpässä on niin paljon turhaa roinaa jotka saadaan pois vasta parin viikon päästä (toivottavasti!!), että kolmiossa on ahdasta. Ei paljon huvita siivota kun törmäilet joka nurkassa turhana oleviin huonekaluihin. Puhumattakaan, että lapselle tarvittavaa kamaa tulee koko ajan jostain lisää. Vielä pitäisi se pari viikkoa jaksaa tätä kaaosta ja sitten tilaan nuille ylimääräisille romuille kuljetuksen vaikka kaatopaikalle. Ostin meille kuitenkin uuden kattolampun kun anttilassa oli joku -40% lampputarjous. Ite tykkään hirmusesti minun retrolampusta!
Sitten olen katellut tvstä erilaiset äidit ja teiniäidit ohjelmaa. Minusta on kiinnostava katella miten erilaisissa elämäntilanteissa olevat ihmiset selviää. Poikaystäväni on minua 5 vuotta nuorempi ja sen takia teiniäitejä on myös kiinnostava katella. Onhan siinä ne äitien poikaystävätkin vähän mukana ja kertoo hieman mitä nuoremman ihmisen mielessä on kun tulee niin suuri vastuu elämään. Positiivista on ollut ne äidit, vaikka ne on selvästi itsekin vielä lapsia niin silti ovat ottaneet sen vastuun ja tarvittaessa osanneet hyväksyä myös sitä apua. Mulla kauhistuttaa välillä tässä iässä lapsen saaminen niin varmasti helppoa ei ole kun lapsi tulee vielä nuorempana. Poikaystäväni on ottanut asian rennosti. Minusta välillä jopa liian rennosti. En voi ymmärtää eikö pelota tai ressaa tulevaisuus ja miten pärjätään. Ehkä se tulee vastan sitten kun se vauva konkreettisesti on siinä. Tai ehkä tuo vain tietää että kyllä me pärjätään helpolla ja vaikealla mutta joka tapauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti