Nukuttaa!

Aamu alkoi oikein mukavasti kun herättiin Ilonan kans joskus 10 aikoihin. Satoi vettä ja koiraa sai kiskoa naurussa, että neiti suostuisi tekemään pissikakit ulos. Hän ei sitten millään haluaisi kastua sateessa. Sisälle päästyämme paineltiin vielä nukkumaan hetkeksi. Suunitelmissa päivälle oli kuntosalia ja vaikka mitä, mutta vesisade ja pyöräily yhdistettynä ilman sadetakkia ei oikein innostanut.

Kävin kaupassa ruokaostoksilla ja samalla päätin uhrata pari euroa pelikoneeseen josta viime viikolla ansaitsin 30e! Nyt sama ystävällinen pelikone päätti lahjottaa minulle 15e :) Ehkä se aavistaa kuinka köyhimys olen ja haluaa hieman hemmotella minua? oi lähikaupan ystäväni näemme taas ensiviikolla.
  
Jännä kun viimeksi kirjottelin, että olisi mukavaa jos isukki tuntis vauvan liikkeet. Eilen illalla sitten oltiin menossa nukkuun ja alkoi taas vauvalla kauheat kuntonyrkkeilyt minun vattassa. Poikaystävä kokeili masua ja tunsi helposti liikkeet! wuhuu. Tuli sellainen isku todellisuudesta, että meinas ihan tulla tippa linssiin. Vaikka olenkin sanonut monelle, ettei tämä raskaus tunnu oikein "omalta jutulta" niin tälläiset hetket kyllä palkitsee.

Edelleen silti olen sitä mieltä, etten ole varma tuleeko tätä hommaa tehtyä uudelleen. Ehkä aika kultaa muistot. Ja toivottavasti hyvin. Ihanaa saada lapsi ja odotan jo innolla koska näen meidän pikkuisen ekan kerran täällä ulkopuolella maailmassa:) Mutta en todellakaan ole kokenut tätä raskautta ihanaksi ajaksi. Ajatus siitä että paisun vielä enemmän ja kaikesta tulee vaikeampaa (liikkuminen yms) rasittaa! Tissit tuntuu painavan tonnin kappaleelta ja vessassa saat juosta enemmän kun paperia riittää.

Synnytystä en vielä pelkää tai kammoa. Tietenkin ajatus komplikaatioista tai pahoista repeämisistä pelottaa. Mulle on kuitenkin siunattu vartalo jonka kuvittelen olevan aika soveltuvainen tähän koitokseen. heheh. Olen mallikkaissa mitoissa synnytykseen. :-D Vartaloni antaa periksi ja parantuu hyvin tai ainakin normaalisti. Toivon, että realistisella suhtautumisella synnytykseen en ressaa asiaa niin paljon, että siitä kehkeytyisi ongelma. Poikaystäväni on aika iso köriläs ja itsellänikin on siunatunut "suuret luut" :D joten hieman pelkään, että meidän vauva on joku pieni jättiläisen alku ja sen takia synnytys tulee olemaan tavallista tuskaisempi. Toivottavasti olen väärässä.

Pelottaa myös kivunlievitys. Pelkään että halvaannun tms epiduraalipiikistä jos sellaisen otan. Ilman kivunlievitystäkään en haluaisi synnyttää, koska silloin pelkään että väsyn siihen kipuun niin paljon etten jaksa ponnistaa tarpeeksi pitkään. Hammaslääkärissäkin välttelen puudutuksia, koska se piikki on niin inhottava! En pelkää kuitenkaan sitä piikkiä vaan sitä turtunutta tunnetta suussa. yäk. huoh, enköhän mie kuitenkin repsahda siihen epiduraaliin sitten :)