i want to live today well.

Jokseenkin kiva päivä. Nukuin niin myöhään taas, että hävettää sanoa. Noustiin sängystä klo.14.00. Valvoinkin toisaalta aika pitkään joten ihmekkös sitä, että nukuskelee. Poikaystävä teki aamulla mannapuuroa ja sitten kehtasi vielä yrittää jättää sitä minun keiteltäväksi! "mie teen tän sulle mutta voisikko keitellä sitä ku käyn suihkussa? ja tiskata meille astiat" eieiei. :D No jäi kyllä poikaystävälle mannapuurot. Sen jälkeen kateltiinki vähän bleachia. Ollaan katottu viikon sisään varmaan 50 jaksoa eli meillä ei paljon muuta elämää oo ollu. Sen jälkeen lähdin kaverin kans käymään kaupassa ostaan lasagne ainekset johon aattelin kokeilla lisätä tomaattimurskan, ja voivoi ko oli hyvää! Söin itteni niin täyteen, että nukahin. Matkalla kauppaan otettiin myös vähän kuvia joita voisin lisäillä tänne kohta. Rovaniemellä on syksy! ja luvattiin lappiin lunta, en tahdo! Syksy on paras vuodenaika joten kai se voi vielä kestää hieman pitempään?

 

 Sitten luin facebookista, että tuttavan koira oli menehtyny yhtääkkiä. Nousi niin merlin mieleen, että itkeminen alkoi. Syytän vähän hormoonejakin, mutta kipeää sen kaverin menetys tekee vieläkin. (koirani kuoli auto-onnettomuudessa maaliskuussa) Samoihin aikoihin kuulin olevani raskaana ensimmäisen sen kerran. Sain keskenmenon, mutta en osannut oikeastaan surra keskenmenoa, kun mielessä oli suru koirasta. Se koira oli kuitenkin ollut vierelläni kolme vuotta ja nähnyt surut kuin myös ilot. Koirat ovat mulle muutenkin erityisen läheisiä eläimiä. Ei mitään pelkkiä lemmikkejä vaan rakkaita perheenjäseniä. Sitten kun kuulee, että muille käynyt huonosti koiransa kanssa niin pystyy kyllä astumaan koiran omistajan kenkiin.

 

merlin elämäniloa täynnä<3

Sitten kuulin, että naapurin lapsen kaverin perheeseen otettu leonberginkoira!! Siitä kyllä kateellisuuden pisto tuntui! Ja kiinnostus! Haluaisin käydä tutustumassa tähän uuteen kaveriin, mutta valitettavasti perhe joka koiran otti ei ole minun tuttaviani. :( Kävin yhtenä vuonna koiranäyttelyssä ihastelemassa leonbergejä. Ne oli niin kilttejä, rauhallisia ja suuria! Olin ihan kun pikkutyttö joka sai pietellä koiraa ensimmäistä kertaa narussa:) Vielä minä oman sellaisen joskus saan.

Sitten ollaan tänään kateltu helistin.fi neuvolasta saatua DVD:tä.. kesto 140min. Saatiin katottua raskaus, ja synnytys. huh ja vielä sitä olis jäljellä. Ensinnäkin siitä on näyteltyjä kohtia (ps.salkkareitten kari näyttelee siinä isukkia) ja se nainen, sillä on joku tyyny/valevatsa! Asiahan siinä varmaan tärkein mutta oliskohan se nyt suuri vaiva ollut ottaa "näytteleen" oikeasti raskaana oleva nainen? Ne kohdat mitkä oli näytelty esim.mielialavaihtelut yms. oli niin köpöjä :( mutta siinä oli myös haastateltu perheitä jotka saaneet lapsen ja ne oli kiinnostavia ja mukavaa kuultavaa. No siinä on vielä yksi osa säästeltynä huomista varten.. jee. :D

Mulla tekee mieli pukeutua vain kunnon urheilu/jumppavaatteisiin. Kaikkeen joka on löysää eikä kiristele mistään kohtaa. Hävettää melkein kulkea jossain jumppahousuissa ja hupparissa kaupassakin. o^.^o
Vielä muutama kuva kun ilona niin innoissaan oli ulkoilemassa! :)

 

kiireisenä ulko-ovella:)

 

ja viimesenä minä huppareissani :D 

 

pitää olla pikkasen pläski?:)