Jännät paikat!

Niinhän siinä kävi, etten yöllä saanut nukuttua kun muutaman hassun tunnin. Jännitin rakenneultraa ihan kunnolla. Syytä ei ollut epäillä, että mikään olisi ollut huonosti. Jotenkin sitä vaan haksahti siihen jännitykseen. Mietin yöllä mitä pistän aamulla päälle, mistä löydän vaatteet, monelta pitää lähteä pyöräilemään ja jos kaikki on hyvin (mikä on tietenkin tärkein asia! terve vauva<3) niin kehtaanko kysyä mahdollista sukupuolta. Eli kaikkea mahdollista "turhaa" pyöri päässä. Tietenkin hieman tahalleenkin koitin ajatella turhia asioita, ettei alkais maalaamaan mielessä jotain ihme kuvia.

Käytin koiraa yöllä 02 ulkona ja istuin vielä koneellakin hetken. Vauva potki ihan kunnolla ja hämmästyttää miten sisältä päin ne liikkeet on niin kovat, että luulis vatsan ihan heiluvan! mutta sitten masun päältä ei tunnu mitään. Olishan se kiva, että isukkikin sais tuntea vauvan liikkeet :)


No aamulla sitten kauheassa ällö ilmassa pyöräily sairaalalle ja tuntui, että tuhkeduin niihin ylämäkien ylityksiin! Kostea ilma, jännitysahdistus ja jonkin sortin paniikkikohtauskin ilmassa. Melkein aloin itkemään, ettei ehditä ajoissa. No ehdittiin tietenki ajoissa. Sairaalalla sitten nauratti, että ollapa sitä tämmönen hätähousu ku mie.

Rakenneultrassa kaikki näytti siltä kun pitääkin. Mitään poikkeavaa ei löydetty ja sukupuolikin saatiin luultavasti tietää. Eihän ne ikinä ole 100% varmoja tosin. Mutta oioi<3 Onpas vain helpottunut, ilonen ja onnellinen olo.

Sen jälkeen mentiin subiin vähän mässään ja käytiin hakeen kaupasta karkkia eli pietettiin kunnon sokeriläskijuhlat! Kulti jatkoi koulupäivällä ja minä otin ilermon kans pienet päiväunet jossa rauhaisasti uneksin irlanninsusikoirasta :D

Tässä muutama kuva rakenneultrasta:> valitettavasti skanneri ei toiminu joten ihan valokuvat kuvista otettu eli laatu ei välttämättä ole paras mahollinen.

 

Tämä oli minusta vähän pelottava! :D eli näkyy kun vauva kurkistelee :)

 

Vähän jumppa liikkeitä :)

 

Sukupuoli :D

 

sivuprofiilia ja peukkuu!

 ja sitten on tietenki pakko lisätä kullan nupusta kuvia, ettei majesteetti tunne jäävänsä ihan kakkoseksi eli tässä koira Ilona (ilkku elämämme valo pilkku :))

ja vielä elämästä bulldoggi nurkissa. Tultiin sieltä ultrasta tänään kotiin ja kauheat ripulikakan hajut lehahti suoraan naamalle. Olin varma, että jossain hämyisessä nurkassa odottaa kunnon liejut. Olin väärässä. Meidän pieni kaasukoneemme oli vain hieman piereskellyt kolmiomme kunnon kaasukammioksi. Ehkä yöllinen cesar(?) napostelu pisti hieman ilmavaivoja ilmoille.

Toinen ihana yllätys oli sitten iltapäivällä. Menin katsomaan rauhallisesti nukkuvaa koiraa eteiseen ja meidän uusi matto oli nurkasta naposteltu. Voi lysti. eipä siinä enää voinut koiraakaan kieltää. Että antaapa neidin jatkaa maireasti pinkillä tyynyllään unelmointia koirien höyhensaarilla. prskele :D